Kuva: fotolia
Anteeksi rakkaani! "Tämä kaikki ajoi meidät siihen pisteeseen, että jätit minut"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Rakas,
anteeksi, että en osannut tukea sinua. Suhteemme oli kaunis, täynnä rakkautta, tunteita, hyviä tekoja, naurua ja suudelmia. Se oli myös täynnä ahdistusta, masennusta, itkua ja riitoja.
Lupasin rakastaa ja tukea sinua aina. Lopulta tajusin, että rakkaus oli ainoa asia, johon pystyin. Ymmärsin masennuksesi, sillä olihan minulle itsellenikin todettu se. Jostain syystä en silti osannut valita sanojani oikein. Kahlitsin sinut minuun ilman, että itse sitä tajusin.
Unohdin aina antaa sinulle tilaa, roikuin sinussa kuin takiainen. Vaadin paljon, aivan liikaa. Tiedän, että sain sinut ahdistumaan, vaikka et sitä koskaan myöntäisikään minulle.
Sinä kuuntelit minua aina, annoit minulle vapautta, lohdutit, ymmärsit ja olit aina minulle hyvä. Mutta, mitä minä tein? Aiheutin turhia riitoja pienistä asioista, komensin, määräsin ja poljin sinua maahan syytöksilläni. Kerkesin jopa epäillä sinun pettäneen minua, mutta ethän sinä, maailman kiltein ihminen ikinä tekisi niin.
Tämä kaikki ajoi meidät siihen pisteeseen, että jätit minut. Tuntui kuin elämältäni olisi viety pohja, kaikki sisälläni olevat perhoset kuolivat. Tekisin kaikkeni, että voisimme siirtyä ajassa taaksepäin, siihen syksyyn, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Siihen aikaan, kun aloimme rakentaa yhteistä tarinaamme, joka loppui kesken. Aivan kuin kirjastamme olisi revitty sivuja pois. Jokaisessa tarinassa pitäisi olla onnellinen loppu. Miksi meillä ei ollut? Siksi, koska minä en osannut tukea sinua.
Ahdistus sisälläsi kasvoi. Kadun sitä, etten ollut se ihminen, joka sai sinut hymyilemään kaiken sen pahan olon keskellä. Olen pahoillani kaikesta. En koskaan olisi halunnut aiheuttaa sinulle minkäänlaista ahdistusta.
Muista, että olet mies, johon joskus rakastuin, ja jota rakastin ja rakastan vieläkin. En tiedä, osaanko tukea sinua vieläkään, mutta rakastaa osaan.
Haluan myös kiittää sinua, toit paljon hyvää elämääni. Kiitos myös siitä, että osittain vieläkin kuulut siihen. Lupasithan aina kuulua. Kiitos jokaisesta kauniista sanasta, jokaikisestä suudelmasta ja rakkaudesta, jota ei voi edes sanoilla kuvailla.
Tiedän että jos luet tämän, tunnistat itsesi. Ole kiltti, äläkä sano minua marttyyriksi. Se satuttaa. Älä sano mitään, joskus hiljaisuus riittää."
-Sinun
Lue myös: Sinulle luokkakaverini, joka olet todennäköisesti jo kuollut: "Anteeksi, että unohdimme sinut"
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
Lue lisää aiheesta avoin-kirje
Äidilleni: "Halusit muokata minusta sen täydellisen lapsen, joka en muuten ollut" Sinulle, joka korjasit minut: Kun saimme kuulla sinulla olevan vain vuosi elinaikaa, aloimme elää Rakkaalle entiselle kumppanilleni: "Tässäkö on kiitos kaikista uhrauksista, joita vuoksesi tein?" Katso kaikki
