J. Karjalainen muistelee läpimurtohetkeään: Silloin tajusi, että hemmetti tämähän toimii!
Sinulle, Sofia -albuminsa julkaissut J.Karjalainen muisteli Novan musiikkitoimittaja Samuli Väänäsen haastattelussa läpimurtoaikojaan.
J.Karjalainen on jo pitkään ollut yksi suomalaisen rockin isoimpia nimiä. Takana on reilusti yli 30 vuotta kestänyt ura ja kunnioitettava määrä albumeita. Karjalaisen ensimmäinen pitkäsoitto oli vuonna 1981 J.Karjalainen ja Mustat lasit -yhtyeen kanssa julkaistu, bändin omaa nimeä kantava levy, josta hitiksi nousi Kolme cowboyta -kappale.
Karjalainen kertoi Samuli Väänäsen Retro-ohjelman haastattelussa muistavansa hyvin yksittäisen hetken, jolloin muusikko tajusi läpimurron koittaneen. Kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen Kaivopuiston keikka kesällä 1981 – konsertti, jota mies muistelee myös uuden Sinulle, Sofia -albuminsa kappaleessa Kitara ja viinii.
– Se Kaivopuisto oli ihan uskomaton kokemus, sai soittaa yli 20 000 ihmiselle. Olin vielä amatööri, sillä ensimmäinen levy oli vasta julkaistu. Jännitin ennen keikkaa jonkun verran, mutta sitten kun pääsin lavalle ja huomasin ihmisten diggaavan sitä mitä tein, niin se tunne oli ihan mahtava. Tunsi hyvät fibat ilmassa ja sen tunnelman päällä pystyi melkein leijumaan. Näki sen ihmismäärän, näki yleisön ilmeet ja tajusi, että ”hemmetti, tämähän toimii”.
– Tuo tunne oli niin kova juttu, että sen halusi kokea uudestaan ja uudestaan, siihen jäi koukkuun. Onneksi kuitenkin vuosien varrella sen on saanut kokea monta kertaa. Se fiilis on varmasti esiintyjälle huipentuma.
Sinulle, Sofia –albumin tekstien suhteen Karjalainen joutui suorittamaan itsetutkiskelua. Kun edellisen Et ole yksin -levyn kertojana toimi muusikon sivupersoona Markku ja sitä ennen Karjalainen oli laulanut useamman albumin verran Lännen-Jukkana, vaati omien tarinoiden kertominen totuttelua.
– Olin tehnyt Lännen-Jukkaa ja olin tehnyt Markkua. Sitten kun rupesin miettimään tämän levyn teemaa niin ajattelin, että miksipä se ei voisi olla nyt J.Karjalainen. Pohdin, että löytyisikö vielä sellaisia juttuja ja tarinoita, mitä en olisi vielä kertonut. Tässä yli 30 vuoden aikana kun olen kuitenkin ehtinyt kertoa paljon muistojani. Ensisijainen lähtökohta oli se, että kerron omia tarinoita, enkä mitään fantasiajuttuja. Annoin muistikuvien tulla ja sieltä niitä sitten alkoi löytyä.
Usein taiteilijoilla, oli tuotanto sitten miten laaja tahansa, on tietty määrä teemoja, joihin he palaavat. Karjalainen kertoo, että tämä pitää ehdottomasti myös hänen kohdallaan paikkansa.
– Senhän näkee jo Sinulle, Sofia -levyn kannesta, josta tulee mieleen Villejä lupiineja – ja Keltaisessa talossa –albumien kansitaide. Sen kuulee myös lauluissa, joissa viljelen saman tyyppisiä melodioita ja välillä jopa samoja aiheita. Vaan eihän sillä ole mitään väliä. Usein ihmiset saattavat sanoa, että pitäisi jotenkin uudistua. Vaan jos miettii, niin jokaisella on oma käsiala ja oma ääni, oma tapa tehdä asioita. Kirjoitat omalla käsialallasi ja kerrot juttuja omalla äänelläsi, sitä ääntä et voi muuttaa. Voit kuitenkin kertoa jutun eri tavalla ja puhua eri asioita. Minulle se on uudistumista.
Kuuntele koko haastattelu alta:
(Nova)
