Runoilija Heli Laaksonen kuvaa itseään: Menen sinne mihin päin tuulee
Miten persoonallinen runoilija Heli Laaksonen löysi oman kutsumuksensa, runouden?
Tänään studio raikasi vahvasta murteesta. Runoilija Heli Laaksonen puhui persoonallisesti Lounais-Suomen murteella. Laaksonen kirjoittaa myös runonsa samalla murteella. Mistä hän sai kipinän ryhtyä runoilijaksi?
— Luulen, että siihen tarvitaan hiukan geenejä, jotka ovat kiinnostuneet kielestä, Laaksonen kertoo Marco Bjurströmin haastattelussa Seitsemän oikein -ohjelmassa.
Laaksosen mukaan hänen äitinsä suku on päiväkirjan kirjoittajia ja isän puolen suku runonlausujia. Runokirjoja on löytynyt aika paljon hyllystä ja elämä on vetänyt runouden suuntaa.
— En ajelehdi, mutten ole määrätietoinenkaan. Menen luodolta toiselle, sinne mihin päin tuulee, runoilija kuvaa itseään.
Lapsena Laaksonen ei vielä tiennyt tulevasta ammatistaan. Hän kirjoitti lapsena Ystäväni-kirjoihin tulevaisuuden ammatikseen opettaja.
— Eihän lapsi tiedä mitään ammatteja, muuta kuin opettaja ja koulun keittäjä.
Tulevaisuuteen runoilijalla on ollut aina vaikea suhtautuminen. Hän kuvailee tulevaisuutta harmaaksi sumuksi. Kolme kuukautta eteenpäin hän tietää tekemisensä.
— Voi olla, että olen aika hyvä olemisessa.
Kuuntele Novan taajuudelta 5.5. tullut lähetys kokonaisuudessaan.
Kuvat: Kaisa Honka
(Nova)
