Kuva: Senja Rapila
Mikko Kuustonen: "Olen monelle se nolo artisti, jota diggaillaan salaa"
Laulaja Mikko Kuustonen näki kevätkiertueensa aikana, että klassikkohittien lumovoima ei ole vähentynyt piiruakaan.
Onnistuneen kevätkiertueen jälkeen voi hymyillä. Kun Mikko Kuustonen lähti maaliskuun alussa esiintymislavoille uuden bändin kanssa, hän odotti eniten kohtaamisia ihmisten kanssa. Tärkein asia tuli todistettua: vaikka Kuustosen edellisestä julkaisusta oli aikaa 10 vuotta, yleisö ei ollut unohtanut suosikkiartistia. Päinvastoin, jälleennäkeminen inspiroi molempia.
- Saleilla nähtiin pariakin sukupolvea ja eri ikäisiä ihmisiä. Onnistuin järjestämään yllätyksiäkin, kun vanhoista kappaleista kuultiin uusia sovituksia. Palautteet, joita olen saanut keikkojen yhteydessä, ovat olleet todella koskettavia, sanoo Kuustonen.
Hän sanoo kuulleensa erilaisista taustoista peräisin olevien ihmisten tarinoita. Kohtaamisen hetkiä on riittänyt myös uraan, julkaisihan Kuustonen ensimmäisen levynsä vuonna 1979 ja on siitä lähtien keikkaillut ympäri Suomea. Lisäksi, hän on helposti lähestyttävän ja mukavan kaverin maineessa.
- Vuosikymmenten sisälle mahtuu paljon vahvoja musiikkimuistoja. Biisit herättävät muistoja rakastumisesta, surusta, eroista. Kaikenlaiset muistot palaavat takaisin tällaisissa konserteissa hyvässä - ja kivussa. On makeaa kuulla näitä tarinoita, ja erityisen hienoa on, että saan somen kautta pitkiäkin kirjeitä. Poikkeuksellisen hienoa ovat olleet miesten kirjoittamat tarinat. Niissä on vertaustuki-hommaa, mikä on minusta äärimmäisen upeaa, muusikko hymyilee.
- Sain kerran kirjeen, joka oli koskettava. Mies kirjoitti, ettei ole koskaan osannut ilmaista itseään puhumalla kovin hyvin. Heille on tullut puolison kanssa tapa, että kun pitää saada joku asia sanotuksi, hän soittaa jonkun kappaleen puolisolleen, koska haluaa kertoa "tällä tavalla ajattelen".
"Huolestuttavaa, jos poppari liikuttuu omista biiseistä"
Kuustosen repertuaariin kuuluu hittejä eri vuosikymmenillä. On Enkelit lentää sun uniin, Kaktusviinaa, Taivas varjele, Tunnen tämän ikävän, Aurora, Taikuri, Onnentyttö, Jerusalemiin ja Ei kyyneltäkään. Uudelta levyltä Anna mennä Anna -kappaleesta on tullut radioiden soitettu korvamato.
Hittikappaleen tärkein kohta on lauseessa "Annalla on paha päivä, pää painuu hissin peiliin". Tuon tilanteen Kuutosen tunnistaa omasta elämästään.
- Jokaisessa meissä asuu sen verran Annaa, että tunnistamme tilanteen, jossa mietimme hissin oven pamahtaessa kiinni, että haluanko painaa tätä nappia ylös vai alas, kun oma elämänkuvio tuntuu luhistuvan päälle. Se oli tunnelmana sellainen juttu, mikä riitti laulun aiheeksi, hän kuvailee.
- Annalla on pöytälaatikossa kuva rengastettuna, se toinen poika vasemmalta. Siinä on sitä pohdintaa, että jos olisin lähtenyt elämäni vaihtoehtoiseen tarinaan mukaan, mitä olisi tapahtunut? Ihan sama oletko perheen äiti tai ei, ihminen joutuu joskus tekemään ratkaisuja, joista ei yhtään tiedä, johtavatko ne iloon vai kipuun.
Muusikko sanoo vuodattavansa lauluihinsa asioita, joista on vaikea puhua ääneen. Laulujen kirjoittaminen on hänelle henkilökohtainen väylä, jotka voivat avata kuulijalle jotain raa'an aitoa Kuustosen sielunmaisemasta.
Onko Kuustoselle käynyt koskaan niin, että hän olisi liikuttunut jostain omasta kappaleestaan keikan aikana?
- Olen aina sanonut, että on todella huolestuttavaa, jos poppari liikuttuu omista tuotoksistaan. Varsinkin tällainen keski-ikäinen poppari. Mutta siitähän on tehty jopa TV-formaatti, Kuustonen viittaa Vain elämää-sarjaan, ja jatkaa:
- Siihen mä en ikinä lähtisi mukaan!
Tarttuvan naurunräkätyksen jälkeen Kuustonen vakavoituu hetkeksi, ja myöntää, että toki omilla keikoilla on tullut liikututtua. Hän selittää sen johtuvan peilisoluista - kun eturivissä kaivetaan nenäliinaa esiin, muusikkokin herkistyy.
- Eräällä kiertueen keikalla oli herkkä hetki, kun minua huomattavasti nuorempi ja todella lahjakas laulaja Mirkka Paajanen lauloi kanssani dueton kappaleesta Kultainen sydän ja palava mieli. Yhtäkkiä näin, että Mirkalle tuli kyyneleet silmiin ja ne valuivat pitkin poskia. Arvelin, että neidolla on elämässään jotain turbulenssia. Mutta sitten hän sanoi vedon jälkeen, että kyse oli siitä, että hän muisti déjàvun miten hän on lapsena kuunnellut tätä biisiä ja leikkinyt olevansa Mikko Kuustonen. Hän tajusi lavalla, että saakin yhtäkkiä vetää biisiä mun kanssa yhdessä, ja se herkisti häntä.
"Nolojen artistien diggaileminen on arkipäivää"
Kuustosen oma musiikkimaku on laaja, ja hän tunnustaa saavansa itsensä välillä kiinni diggailemasta artistia, jota ei ikinä myöntäisi fanittavansa.
- Kirjailija C. S. Lewis on aikoinaan sanonut, että ihmiset lukevat kirjoja, jotta he kokisivat, etteivät he ole yksin. Minulla tulee usein lauluista sellainen tunne, että sama asia pätee niiden kohdalla. Voin itse saada virtaa todella yllättävistä biiseistä niiltä artisteilta, joita en todellakaan fanita. Nolojen artistien diggaileminen on ihan arkipäivää. Olen muuten melko varma, että olen monelle sellainen nolo artisti, Kuustonen sanoo ja räjähtää nauruun.
- Ei musiikki mene trendeittäin. Se voi mennä mediassa siten, mutta kokemusmaailmassa musa menee toista kautta. Minulla on aina ollut bändeissä muusikoita, jotka ovat olleet valmiita rikkomaan genrerajoja. Minulla on nykyisessä bändissä kaksi kundia Von Hertzen Brothersista. Rakkaus musiikkiin on pysyy, vaikka heillä olisi lähtokohtaisesti eri kulma.
Lue myös: Mikko Kuustonen epävarmuudesta tauon aikana: "Mietin, löydänkö enää paikkaani"
