Kuva: Shutterstock
Kolumni: Rintaliivittömyys on yhä tabu - kysyin, saako työpaikalla kulkea nännit lepattaen
Rintaliivittömyys jakaa yhä jyrkästi mielipiteet, kirjoittaa kolumnissaan Voice.fi:n toimittaja Minttu Tikkanen.
On kulunut lähes 20 vuotta Jonna Tervomaan nännikohusta Linnan juhlissa, mutta kahden vuosikymmenenkään aikana mikään ei tunnu muuttuneen.
Kesäkuumalla järjestetyissä työpaikan juhlissa keskustelu ajautui työpaikkapukeutumiseen ja siihen, tarvitseeko työpaikalla käyttää rintaliivejä. Luulin aidosti kysymyksen olevan lähinnä läpihuutojuttu. Pukekoon kukin, mitä parhaaksi kokee. Mielessäni ei käväissyt, että joku saattaisi edelleen vuonna 2022 vastata rintaliivien ehdottomasti kuuluvan työpaikalle. Havahdun jälleen siihen, millaisessa kuplassa olen liberaalissa ystäväpiirissäni saanut elää. Kuplan ulkopuolella maailma pyörii edelleen epäreiluna.
"Kaikelle on aikansa ja paikkansa, baarissa voi sitten irroitella", kuuluivat kollegoideni mielipiteet.
En ole valmistautunut kuulemaan tällaista enää tällä vuosikymmenellä. Miten voi olla, että miesten nännit ovat saaneet hengailla paidan alla mukavasti tuhannet vuodet, mutta vieläkin 2020-luvulla naisten rintojen vähän relatessa syntyy edelleen jumalaton haloo.
Pienirintaisena rintaliivien käyttöä ei itse edes välttämättä tule ajatelleeksi, koska niitä ei koe jatkuvasti tarvitsevansa. Siksi kollegoiden esittämät "ratkaisut" hankkia esimerkiksi huomaamattomat ja olkaimettomat, leikkimielisesti kanafileiksi kutsutut liivit tai käyttää nänniteppiä tuntuvat absurdeilta. Siis kaikki tuo askartelu, rahankäyttö ja vaivannäkö vain jonkun toisen katsetta varten?
Ongelman ytimessä onkin juuri toisen katse, usein miehinen sellainen. Voice.fi:n haastattelussa somen feministisessä Cvlt Cvnt -aktivismiyhteisössäkin toimiva nänniaktivisti Meri-Maija Näykki selittää, että yhteiskunnassamme naistyypilliset rinnat nähdään edelleen vahvasti seksualisoituina eikä niitä olla totuttu näkemään yhtä arkisissa yhteyksissä kuin vastaavasti miestyypillisen kehon nännejä.
- Luulen, että taustalla on se, että naistyypillisen kehon rintakehä ja nännit ajatellaan helposti yhteiskunnassamme seksuaalisina asioina ja ne ovat yliseksualisoitu. Nänni ei sinänsä ole mitenkään seksuaalinen, mutta se on asetettu meillä seksuaalisen kuvaston yhteyteen, Näykki selittää.
Haastattelun voit kuunnella alta tai Podplaysta.
Koolla on (valitettavasti) väliä
Aloin tehdä tuttavapiirissäni omaa galluppia ja kysellä asiasta aina tilaisuuden tullen. Mielipiteet olivat vaihtelevia, osa kertoi oleilevansa töissä ilman rintaliivejä vailla huolen häivää, osa ei kokenut ympäristön paineesta johtuen kehtaavansa. Mitä mieltä asiasta sitten on etikettikirjailija Mirva Saukkola?
- Ihmisen oma harkintakyky on siinä kaikista järkevin, mutta totta kai kannattaa miettiä sitä, että olemus on hyvin huoliteltu ja korrekti, Saukkola kommentoi haastattelussa.
Olen aina huoliteltu. Saavun työpaikalle kauluspaidoissa, hameissa, avokkaissa, lista vain jatkuu. Rintaliiveihinkö se koko pynttäytymiseni sitten kaatuu? Googletan Tervomaan kohutun mekon, se on uskomattoman kaunis. Kukaan ei voi väittää, etteikö hän olisi pistänyt ykkösiä päälle. En niele tätä perustelua, huoliteltu ulkonäkö ei tunnu kovinkaan vedenpitävältä syyltä velvoittaa ketään käyttämään rintaliivejä.
Eikä epäreiluus suinkaan tähän jää, minä B-kuppeineni en edes ole lähimainkaan tämän syrjinnän pahin kärsijä. Erilainen suhtautuminen eri kokoihin heijastuu myös Saukkolan kommentista.
- Se vähän riippuu myös ihmisen omasta kehosta. Jos on pienirintainen ihminen ja on kyllin peittävä paita, silloinhan se saattaa toimia ihan hyvin, mutta jos puhutaan hyvinkin isorintaisesta henkilöstä, niin oma olokin voi olla ryhdinkin kannalta aika epämukava, kun ei rintaliivien antamaa tukea ole, Saukkola jatkaa.
Toki isompirintainen saattaa eri tavalla kaivatakin tukea rinnoilleen, mutta en usko hetkeäkään, ettei kukaan suuririntainen haluaisi koskaan kulkea ilman rintaliivejä, mutta ei ympäristön asenteiden vuoksi uskalla. Myös Näykki harmittelee haastattelussaan, että isoihin rintoihin tosiaan suhtaudutaan usein vielä pieniäkin seksuaalisempina.
- Rinnat ovat seksuaaliset vain siinä tapauksessa, jos henkilö itse päättää niin. Jos henkilö on töissä, joka ei ole yleensä seksuaalinen tilanne, silloin rinnat eivät ole seksuaaliset, olivat ne minkä kokoiset tahansa. Se on tosi sääli, että ihmiset, joilla on isommat rinnat, joutuvat paljon kärsimään siitä, että ajatellaan heidän jotenkin esittelevän niitä, vaikka ne vain ovat olemassa, Näykki huomauttaa.
(kuva: Shutterstock)
"Olisihan se nyt mielestäni erikoista, jos pääministeri kieltäytyisi haastattelusta, koska haastattelijalla ei ollut rintaliivejä"
Pohtiessaan rintaliivien hylkäämistä kollegani olivat huolissaan siitä, että "joku voi loukkaantua". Myös naisen uskottavuus nousee tässä keskustelussa usein esiin. Sekin on tietenkin menetetty sen siliän tien, jos edes erehtyy ajattelemaan rintaliivien hylkäämistä. Rinnoillaniko minä näitä artikkeleita kirjoitan? Eikö pölyttyneitä sääntöjä vastaan pitäisi nimenomaan kapinoida haastamalla niitä eikä jatkamalla haitallisten mallien siirtämistä aina vain eteenpäin?
Kysyin uskottavuudesta ja loukkaavudesta myös Saukkolalta. Voisinko etikettiasiantuntijan mielestä esimerkiksi mennä haastattelemaan pääministeriä ilman rintaliivejä? Saukkola ei ole ideasta järin innostunut. Vastaus antaa ymmärtää, että jos on töissä yksin, on toki vapaa kaikista yhteisön pukeutumissäännöistä, mutta jos sen sijaan aikoo olla muiden ihmisten seurassa, kannattaisi asiaa harkita tarkemmin.
- Varmaan kannattaa miettiä, minkälaisessa työympäristössä työskentelee. Jos työskentelee työympäristössä, missä on paljon näkyvillä ja esimerkiksi asiakaspalvelutyössä, voi miettiä sitä, mikä on se oikea ratkaisu myös muiden huomioon ottamisen kannalta. Mutta jos työskentelet yksin jossain omassa huoneessa tai etänä, niin silloinhan voi miettiä lähinnä itseään, Saukkola pohtii.
Minun on ylipäätään vain täysin mahdoton ymmärtää, miten joku voisi kokea itselleen henkilökohtaisesti loukkaavana, ettei toinen käytä rintaliivejä. Eikö silloin kuulosta, että loukkaantujalla itsellään on selvittämättömiä asioita itsensä kanssa, jos toisen ihmisen vartalo pelkällä olemassaolollaan häiritsee tai loukkaa? Näykki vahvistaa ajatukseni.
- Jos joku siitä loukkaantuu, silloin se kysymys pitää esittää, että miksi sinä loukkaannut? Voitko katsoa muualle, jos se sinua häiritsee? Minun kehoni ei ole lähtökohtaisesti sinun katsettasi varten. Jos lainaan tässä Saara Särmää, kukaan ei ole esteettisesti kenellekään mitään velkaa, Näykki tiivistää.
Näykki ei myöskään allekirjoita jaottelua siitä, missä tilanteissa liivittömyys on tai ei ole ok. Hänen mielestään ei ole sellaista paikkaa, jonne ei ilman rintaliivejä voisi mennä. Sanna Marin tuskin on Eduskuntatalon ovella vastassa toteamassa, että "jaha, tänne ei sitten ole asiaa ilman rintaliivejä".
- Olisihan se nyt mielestäni erikoista, jos pääministeri kieltäytyisi haastattelusta, koska haastattelijalla ei ollut rintaliivejä, Näykki naurahtaa.
Perustelujen kirjo on niin värikäs, että se jopa vähän huvittaa kekseliäisyydellään. Näin kovastiko minun halutaan pitävän rintaliivit päälläni? Aina joku omasta mielestään nokkela esimerkiksi kaivaa esiin klassikkoargumentin, että eiväthän kiveksetkään saa shortsin lahkeesta vilkkua. Saukkola puolestaan vertaa asiaa kuukautisiin, nekin ovat luonnollisia, mutta silti tykkäämme peittää ne. Menee kuitenkin asian ohi verrata nännejä genitaalialueisiin tai eritteisiin, kyseessähän on täysin eri ruumiinosa ja asia. Nännit vertautuvat vain nänneihin ja tilanne on edelleen se, että miestyypilliset nännit nauttivat vapaudesta.
Kanssanännilliset, nouskaa kapinaan!
Pukeutumissäännöt, jotka kohdistuvat vain naisiin ja naistyypillisiin kehoihin ovat yksi tapa käyttää valtaa ja kontrolloida. Ja ei pidä ymmärtää väärin, ei ketään nytkään olla pakottamassa kulkemaan ilman rintaliivejä, jos niissä itse viihtyy. Kyse on valinnanvapaudesta ja jokaisen omasta määräämisoikeudesta kehoonsa ja ulkonäköönsä. Ei minullakaan ole mitään pakkomiellettä päästä eroon kaikista liiveistäni. Päin vastoin, rakastan kauniita alusvaatteita. Kyse on siitä, että en suostu jonkun toisen päättävän puolestani, mitä ja milloin puen päälleni ja ketä miellyttääkseni.
Myös Saukkola myöntää, että naisiin kohdistuu yhteiskunnassamme edelleen valitettavan monenlaisia sääntöjä. Hän kuitenkin uskoo aikojen olevan muuttumassa ja muistuttaa, että samanlainen vääntö on aikanaan käyty niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin sukkahousujen käytöstä ja käyttämättömyydestä.
Totean, että nännivallankumous jatkuu ja on jatkuttava, koska työsarkaa näyttäisi riittävän. Ei sukkahousupakostakaan oltaisi päästy, jos joku kapinallinen ei olisi aikanaan vilautellut paljaita sääriä. Mitä kärkkäämmin joku kertoo minulle, mitä minun tulisi pukea, sitä enemmän näen punaista ja teen ainakin päin vastoin. Samaan kannustaa Näykki, jos liivittömyys itseä houkuttaa.
- Se pieni nypykkä, joka löytyy paidan alta, on hauska radikaali teko jättää se näkyviin. Sen takia haluaisin kannustaa ihmisiä, että jos se vaan tuntuu hyvältä, niin antaa palaa. Ehkä meidän esteettinen kuvastomme muuttuu siten, että se nänni on ihan normaali asia siellä paidan alla, Näykki summaa.
Kyllä maailma vielä vapautuu, nänni kerrallaan.
Lue myös: Adidas teki ennennäkemättömän erilaisia rintoja ylistävän mainoksen: "Kiitos, että normalisoitte"
Lue myös: Boobs-valokuvanäyttelyn taustalla on tärkeä sanoma: ’Rintani eivät ole olemassa toisen silmäniloksi’
Voice.fi, Podplay, Radio Nova ja Iskelmä kuuluvat Bauer Mediaan.
