Kuva: Sanni Isomäki
Haastava tuttava opetti Jutta Gustafsbergille anteeksiantoa: "Lähetän hänelle mielessäni hyväksyntää"
Hyvinvointiyrittäjä Jutta Gustafsberg uskoo, että saat sitä, mitä annat. Siksi hän yrittää suhtautua haasteisiinkin myönteisyydellä.
Henkisyys ei ole ehkä koskaan ollut näin mediaseksikästä kuin mitä se nyt on. Aiheesta puhutaan julkisesti haastatteluissa, julkisuuden henkilöt kertovat kokemuksistaan henkimaailman kanssa, ja self help -kirjallisuus myy hyvin. Silti hyvinvointiyrittäjä Jutta Gustafsberg kipuili parin vuoden ajan sitä, kannattaako hänen tulla aiheen kanssa "kaapista ulos".
On nimittäin niin, että fitness-piireissä menestyneelle, miljoonabisnestä Fitfarm-yrityksellä pyörittävälle ja televisiossa laihdutusneuvoja antavalle Jutalle henkilmaailma on ollut pitkään tärkeä osa elämää. Hän voi puhua henkioppaista yhtä luontevasti kuin toteaa Iskelmän haastatteluissa ottavansa kahvikuppiinsa tilkan maitoa, jos sitä löytyy.
Gustafsberg kokeili kepillä jäätä kirjoittaessaan ensimmäistä kirjaansa, Jutan voimakirja-teosta. Hän kirjoitti sinne pienen pätkän henkisyydestä, ja huomasi, ettei kukaan ainakaan lynkannut samantien. Päinvastoin - palaute oli myönteistä. Vielä piti kuitenkin julkaista Tiina Hälvän kanssa Jutan energisoiva dieettikirja, ennen kuin nainen uskalsi tarttua lempiaiheeseensa.
Meedio Harriet Piekkolan kanssa kirjoitettu Mielen päällä -teos on kirja henkisyydestä ja kaikesta siitä, mikä on Jutan uskomusmaailman ytimessä.
- Mietin etukäteen paljon sitä, leimattaisiinko minut hörhöksi, koska puhun näistä asioista. Ajattelin myös sitä, miten paljon se vaikuttasii bisneksiini ja julkisuuskuvaani - olenhan tällainen fyysisen kehon treenari ja mielen valmentamisen ammattilainen. Nyt valinta ei kaduta yhtään, Jutta iloitsee.
- Valitsimme Harrietin kanssa kirjaan aiheet, jotka ovat sydäntä lähellä. Mietin, että minun täytyy uskaltaa kertoa siinä omaa elämästäni, koska se tuo kirjaankin syvyyttä. Kirja on tehty sellaisille ihmisille, jotka eivät vielä oikein tiedä, mihin uskoa. Moni ihminen näkee minut jalat maassa olevana persoonana. Ehkä lukijan on helpompi avautua näille asioille, koska minäkin myönnän avoimesti uskovani niihin.
Gustafsbergin teos tarjoaa ajatuksia henkisyydestä, ja se on maustettu naisten omilla elämäntarinoilla. Jutta painottaa, ettei teos ole uskonnollinen, eikä sillä yritetä käännyttää ketään. Hän kertoo arvostavansa kaikkia näkökantoja, ja kehuu ateisteja kiinnostaviksi juttukumppaneiksi.
- Näille asioille ei ole yhtä oikeaa totuutta. Jokainen saa uskoa siihen, mitä haluaa, hän hymyilee.
"Auttajan viitta tuntuu joskus raskaalta"
Henkisen etsinnän seurauksena Jutta tuntee avautuneensa ihmisenä. Hän sanoo herkistyneensä aistimaan, millaisissa tunnetiloissa toiset ihmiset ovat. Jollain lailla ventovieraatkin tuntuvat aistivan Jutan herkkyyden ja hänestä kumpuavan lämmön, koska hän saa kuulla odottamatta ventovieraidenkin traagisia tarinoita.
- Ihmisten on helpompi avautua minulle. He alkavat puhua henkilökohtaisistakin asioista. Olen oppinut aistimaan toisen ihmisen energiaa ja mitä hänelle voi sanoa. Aluksi siihen ei edes tarvitse sanoja, se on vaan fiilis toisesta ihmisestä. Saatatkin yhtäkkiä uppoutua syvällisiin keskusteluihin, nainen pohtii.
- Kun avaudut ihmisenä ja avaat sydäntäsi, niin siinä on myös toinenkin puoli. Ihmiset haluavat kaataa ongelmiaan päällesi. Se tuntuu raskaalta, koska vaikka haluaisin, niin en voi jokaista ihmistä kuitenkaan auttaa. Sellaisilla hetkillä muistutan itseäni, että olen vain yksi pieni sielu muiden joukossa. Olen joutunut opettelemaan rajojen vetämistä, koska saan paljon yhteydenottoja Facebookissa tai sähköpostissa.
(kuva: Sanni Isomäki)
Joissain viesteissä pyydetään rahaa ja ilmaisia valmennuksia. Gustafsberg sanoo, että jonain päivinä avunpyyntöviestit on pakko jättää lukematta. Omasta tasapainosta ei ole vara tinkiä, kun elää hyvinvointiyrittäjän kiireistä elämää, jossa on monta rautaa tulessa joka suuntaan.
- Varsinkin toiminnan alkuvaiheessa pyyntöjä tuli todella paljon, ihan kirjeinä kotiin asti. Varmaan samaa, mitä Selänteillekin on tullut, Jutta viittaa Teemu Selänteen Sirpa-vaimon vastikään antamaan lausuntoon siitä, miten perhe on vastaanottanut paljon kirjeitä, joissa tavalliset ihmiset pyytävät heiltä 30 000 euron avustuksia hätätilanteisiinsa.
Jutta kokee rajan vetämisen auttamisessa haasteelliseksi, mutta jo Fitfarmin alkuaikoina hän tajusi, että se on pakko vetää johonkin.
- Päätin silloin, että ilmaisten valmennusten tai rahan jakaminen ei ole ainoa oikea tapa auttaa. Apua pyytävä ihminen voi laittaa saman kirjeen 30 muulle ihmiselle. Ymmärrän, että on hätä. Olen kuitenkin itse löytänyt omat hyväntekeväisyyskohteeni. Olen saattanut lukea vaikka artikkelin sairaasta lapsesta, ja sitten päättänyt auttaa häntä. Olen usein yllättänyt ihmiset tarjoamalla apuani, hän paljastaa.
"Raha johdatti minua aikaisemmin liikaa"
Jutta Gustafsbergin uskomusmaailman mukaan jokainen on lopulta itse vastuussa omasta hyvinvoinnista. Hän toivoo, että tuore Mielen päällä -teos voisi antaa avaimia henkiseen etsintään, kuten Jutan superdieetit tai tsemppikirjat ovat antaneet buustia kehon ja mielen hyvinvointiin.
Yksi häntä kiinnostava ja kirjassakin esiintyvä aihe on henkinen teema on runsaus. Pähkinänkuoressa: Jutta uskoo, että kiitollisuus synnyttää runsautta. Se on kiinnostava ajatus naiselta, joka tienasi ensimmäisen miljoonansa ennen kolmeakymmentä ikävuotta.
- Antamisesta tulee ihan älyttömän hyvä mieli. Uskon, että mitä enemmän itse annan, sen enemmän universumi pitää huolta, että minulla on riittävästi, mistä antaa muillekin. Niin runsauden laki toimii. Kunpa ihmiset tajuaisivat sen, hän huokaa hymyillen.
- Jos rahaan ja talousasioihin suuntaa koko ajan negatiivista energiaa ja ajattelua, että kun ei ole rahaa, niin sitähän hemmetti vedät puoleesi. Ymmärrän, että on vaikeaa ajatella positiivisesti, on laskut maksamatta ja vuokrat rästissä. Yhtäkkiä sekin voi onnistua, kun olet tietoisesti kiitollinen elämässä olevista hyvistä asioista. Jollain ihmeellisellä tavalla sitä rahaa sitten löytyykin puhelinlaskua varten, juuri sopivasti.
Jutta puhuu kokemuksen rintaäänellä. Hän saavutti nuoressa iässä rikkauden, josta moni unelmoi, mutta yhtä helposti kuin se oli tullut, menestys otettiin häneltä pois.
- Minulla on ollut valtava menestyksen halu ja bisneksen tekemisen nälkä. Aikoinaan raha on liikaa johdattanut minua. Olin tehnyt ensimmäisen miljoonani alle kolmekymppisenä, mutta sitten jouduin siihen vaiheeseen, että se otettiin myös minulta pois. Sekin osoitettiin, että kaikki voidaan ottaa pois. Jouduin lähteä rakentamaan elämääni taas nollatilanteesta ja käsittelemään sen, kun rahaa ei yhtäkkiä olekaan, hän kertaa.
- Viisaus on siinä, että opit, etkä katkeroidu. Seuraavalla kerralla teet viisaammin sen, mitä teetkään. En usko, että minulta enää otettaisiin pois näitä materiaalisia asioita, koska olen käynyt sen läksyn - mutta jos näin kävisi, elämäni ei romahtaisi sen takia. Se, mitä minulta ei voi ottaa pois, löytyy sisältäni, hän hymyilee.
(kuva: Sanni Isomäki)
"Jutta-brändi on aina hyvinvoiva"
Gustafsberg rakentaa paraikaa Ylöjärven Kuruun ostamalleen tontille hyvinvointikeskusta järven rannalla. Ikään kuin miljoonaprojekti ei olisi tarpeeksi - Jutalla on myös Fitfarm, luentoja, haastatteluja, projekteja ja omakin elämä elettävänä siinä sivussa.
Luentosalit täyteen vetävä nainen sanoo olevansa puhki tsemppiluentojen jälkeen.
- Vaikka se ei olisi mikään henkinen luento, vaan tsemppiluentoa, jossa välitetään yleisölle hyvää mieltä, niin sen jälkeen kun ihmiset tulevat luennon jälkeen puhumaan, olen aika poikki sen jälkeen. Olen niin vahvasti läsnä ja keskityn jokaiseen ihmiseen kerrallaan. Se uuvuttaa. Joku voisi miettiä, että eihän siinä ole muuta kuin että puhut vaan, ja kuuntelet toisen juttuja, mutta sen jälkeen täytyy kyllä vähän latautua omassa rauhassa.
Hyvinvointiyrittäjä-Jutta sisältää brändinä tietynlaisia asioita. Julkisuudesta tutussa Jutassa on sisäänkirjoitettuna lupauksena energisyyttä, positiivista energiaa ja tehokkuutta.
- Jutta Gustafsberg on brändinä aina hyvinvoiva, se ei örvellä tai kiukuttele ihmisille. Julkisuuskuvani ja minä olemme aika lähellä toisiamme. Ainoastaan ex-mieheni Harri välillä sanoo, että olen muka oikeasti ihan erilainen kuin julkisuudessa oleva Jutta Gustafsberg. Se johtuu siitä, että hän on se tyyppi, jolta haen edelleen voimaa vaikeisiin hetkiin. Hän tekee mielen valmentamisesta väitöskirjaa, ja saatan mennä välillä hänen huoneeseensa, ja kertoa, että minulla on hirveä stressi jostain asiasta. Viime viikolla hän analysoi minua, että "sinulla on kuule kognitiivinen stressi". Sain taudille virallisen määrityksen, Jutta nauraa.
- Olen ihmisenä iloinen ja hyvin kiitollinen. Minun ei tarvitse vääntää mitään Jutta-naamaria päälle. Joku voisi luulla niin, että minulla on joku kuori päällä, ja sitten kun menen kotiin, murennun ja totean, että elämä on ihan paskaa.
Koska Gustafsberg tekee työtä hyvinvoinnin kanssa, ja auttaa ihmisiä pudottamaan painoaan, hän kokee velvollisuudekseen pysyä kunnossa.
- Taustalla oleva fitness-Jutta vaatii sen, että minun täytyy pitää itseni jollain lailla tikissä. Se ei haittaa, koska pidän liikkumisesta ja treenaamisesta. Tällä viikolla kun oli kirjan julkkarit ja lähdimme ystävien kanssa syömään, tissuttelin muutaman lasin valkoviiniä. Mietin siinä, että täällä minä pahiksena päästelen menemään maanantai-iltana ja vedän valkkaria, Jutta virnistää.
"Olen päässyt Petterin kuolemasta yli"
Uudesta kirjastaan mielellään jutteleva Jutta sanoo olleensa läpi lapsuutensa utelias henkisiä asioita kohtaan. Hän sai mummoltaan opetusta korteilla povaamisen pitkällisen ruinauksen tuloksena. Etelän matkalla tuli vastaan tilanne, jolloin pieni, ala-asteikäinen Jutta tajusi, että näillä asioilla ei kannata leikkiä.
- Olimme etelän lomalla ja turistit innostuivat, kun nuori tyttö povasi kadulla muille. Ei minulla varmaan ollut edes mitään taitoja, olin vain opetellut mummon avustuksella, mitä mikäkin kortti merkitsee. Sitten tulkitsin yhdelle naiselle, jolle tulikin todella synkät kortit. Latelin vaan menemään kaiken, mitä näin kuolemia myöten, ja nainen alkoi itkemään lohduttomasti. Muistan ahdistukseni, kun tajusin, etten olisi saanut sanoa asioita, joita hänelle kerroin.
Vasta edesmenneen aviomiehen, ternimaitomiljonääri Petteri Jussilan, traaginen kuolema herätti Jutassa isot kysymykset.
- Kohtasin ensi kertaa ne asiat, että mitä ihmiselle tapahtuu, kun fyysinen keho kuolee. Halusin löytää siihen vastauksia, ja sainkin niitä. Useinhan tällainen henkinen polku lähtee käyntiin ison vastoinkäymisen jälkeen. Elämä jysäyttää, ajat päin seinää ja joudut miettimään elämän tarkoitusta, hän muistelee.
Jutta oli musertavassa surussaan avoin käymään jopa meediolla, jolloin hän tapasi ensi kertaa Harriet Piekkolan.
- Olin niin surullinen, että olin valmis kokeilemaan mitä vain. Menin sillä asenteella, että jos Petteri haluaa tulla sinne jotain puhumaan, niin hyvä juttu, mutta voi tämä olla turhakin keikka. En oikein tiennyt, mihin uskoa. Fiilis, mikä oli Harrietin luona... hän on ihana, vaaleatukkainen rakkaudellisen energian omaava ihminen. Siellä oli rauhoittava tunnelma, join jotain teetä siinä. Hän ei ottanut esiin kristallipalloa tai tarot-kortteja, vaan hän vain istuu ja kuvailee, kuka henkimaailmasta tulee, muistelee Jutta.
- Aistin aidosti, että Petteri todella tuli sieltä. En muista paljon ensimmäisestä tapaamisesta, olin niin surun murtama. Se, mitä minulle jäi, oli vahva fiilis, että Petteri on oikeasti jossain ja hänellä on kaikki hyvin. Hän pystyy katsomaan minun touhuja täällä, ja lapsen touhuja. Pystyin hengittämään viimein kunnolla. Sain siitä valtavasti voimaa.
(kuva: Sanni Isomäki)
Gustafsberg selittää vielä, mikä ero on esimerkiksi selvännäkijällä ja meediolla. Moni menee selvännäkijälle uteliaisuudesta, koska haluaa tietää, miltä tulevaisuus näyttää arkielämässä ja vaikka oman parisuhteen kohdalla. Meediolla käyminen ei ole hänen mukaansa ennustamista, vaan henkimaailmasta otetaan vastaan sellainen tulija, jolla on jotain sanottavaa.
- Oman näkemykseni mukaan et voi valita kuka sieltä tulee. Se ei ole mikään WhatsApp-keskustelu, jossa voi kysyä mitä vain. Enemmänkin otetaan vastaan viesti, joka saadaan.
Hän sanoo päässeensä yli Petterin kuolemasta.
- Jo useamman vuoden ajan hänen ajattelemisensa ei tuota minulle pahaa mieltä, vaan tulee hyvä olo, kun mietin häntä. Joskus tulee sellainen fyysisen Petterin kaipuu. Uskon silti, että saan hänen energiansa luokseni koska tahansa. Minulla ei ole katkeruutta kuolemasta, että miksi hitossa hänen piti lähteä täältä niin aikaisin. Hän sai elää hyvän elämän ja on ollut valtavan monen ihmisen elämässä opettajana. Olen tuntenut syvää kiitollisuutta siitä, että sain elää niin upean persoonan kanssa, vaikkakin lyhyen aikaa, Jutta toteaa.
Riitapukarien kesytys lähtee omasta asenteesta
Henkisyys ei ole kuitenkaan pelkkää henkimaailmaa, Jutta muistuttaa. Hän sanoo oivaltaneensa hiljalleen, että on olemassa toisenkinlaista henkisyyttä, jossa mietitään enemmän sitä, miten omassa arjessa voidaan kohdata ihmiset rakkaudella.
- Olen oppinut esimerkiksi säätelemään omia tunnetilojani. On ollut fantastista, miten kaikki mustasukkaisuus, viha, katkeruus ja kostonhimo ovat väistyneet. Minulle kävi juuri vähän aikaa sitten sellainen tilanne, että tuli oikein kunnon litsari päin naamaa, ja jouduin näitä tunteita käsittelemään, hän kertaa.
- Vihan tunne on niin voimakas ja hajottava tunne, moni elää koko elämänsä läpi siinä tunteessa. Kun aloin meditoida, meni muutama tunti, niin olin taas täynnä rakkautta. Tajusin, että kaikki nämä miettimäni kostotoimenpiteet olivat naurettavia. Olin taas zen, ja kaikki oli hyvin. Jos minulla ei olisi ollut harjoiteltua tapaa, olisin jäänyt vihaan kiinni, ja varmaan vieläkin miettisin, että saatana, kun minulle tehtiin näin, Jutta tokaisee suorasukaisesti.
- Niin kauan kuin elämässä menee kaikki hyvin, on helppo olla tyyni ja iloinen. Jokaiselle tulee kuitenkin jossain vaiheessa jotain ongelmia. Kun haastava tilanne tulee, olisi hienoa pystyä ymmärtämään, että millaisin tavoin voi itse vaikuttaa asioihin.
Monessa perheestä, suvusta tai kaveripiiristä tuntuu löytyvän riitapukareita, joilla on aina hampaankolossa jotain muita vastaan. Gustafsbergilla on kokemusta haastavasta ihmisestä, jonka kanssa on saanut harjoitella kärsivällisyyden ja tyyneyden hakemista urakalla.
- Minulla on itselläni yksi henkilö, jonka kanssa on ollut vaikea suhde. Olen yrittänyt vuosien varrella monta kertaa sovitella hänen kanssaan asioita. Olen lopulta ymmärtänyt, ettei tämä ihminen vain kykene siihen. En voi vaikuttaa toisen ihmisen asioihin. Ihannetilanne on oman elämänkatsomukseni mukaan sellainen, että sitten, että kun viimeiset kellot kajahtavat, ei jäisi huonoa karmaa seuraavaan elämään käsiteltäväksi. Se ei valitettavasti ole aina mahdollista. Jos on lähipiirissä kiukkuinen ja ilkeä ihminen, hänellekin kannattaa lähettää rakkautta ja hyväksyntää mielessään. Joku syy hänellä on, miksi hän on sellainen kuin on.
(kuva: Sanni Isomäki)
Jutan mukaan ikävään tilanteeseen ei ole pakko tyytyä.
- Johonkin pitää vetää kuitenkin rajat itselle. Alistumme usein, että on pakko tehdä jotain. Ihmiset ajattelevat usein niin, että on pakko mennä sinne kamalaan työpaikkaan, tai olla tuon kamalan puolison kanssa. Ei meillä ole mikään pakko, meillä on vapaa tahto. Voimme tehdä radikaaleja ratkaisuja elämässämme, samoin ihmissuhteissa. Kaikkien ihmisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Jotkut ihmiset jäävät elämässä hiukan taka-alalle.
Gustafsberg ottaa puheeksi eronsa ja sinkkuelämänsä, josta on riittänyt kiinnostusta median silmissä.
- Minulla on kuusi vuotta pisin aika parisuhteessa toisen ihmisen kanssa. Yhdessä mielessä voisin tuntea pettymystä siitä, että missä se ikuinen rakkaus on ja yhteinen vanhainkodin kiikkustuoli. Olen kuitenkin ajatellut, että näiden juttujen on tarkoitus mennä näin. Olen kasvanut jokaisessa ihmissuhteessa ja saanut kasvattaa myös kumppaniani. Joidenkin ihmisten kanssa olemme vain tietyn aikaa opettamassa toisiamme, hänen silmiinsä tulee lämpöä, kun hän palaa aikaisempaan aiheeseen.
- Joskus myöskin kiukuttelevien ihmisten täytyy vain antaa olla. Kannattaa vain silti suhtautua heihin rakkaudella, ei vihalla.
Muutoksessa oleva elämä
Jutta ei osaa nimetä yhtä suurinta elämänsä rakkautta, vaan arvostaa elämänsä miehiä tasapuolisesti.
- Petteri oli suuri rakkaus siinä hetkessä, kun hänen kanssaan olin. Samoin olen ajatellut muidenkin miesteni kohdalla, kun olen heidän kanssaan ollut. Olin itse niin nuori, kun tapasimme Petterin kanssa. Elämä oli tästä hetkestä katseltua pinnallista ja hassua, mutta huikean kasvattavaa, hän sanoo.
- Jos Petteri kävelisi elämääni nyt, voisi olla, että miettisin, ettei tuo ole yhtään minun tyyliseni mies. Silloin hän oli kuitenkin suuri rakkauteni. Muutumme jatkuvasti joka ikinen hetki. Parisuhteessa ei kannata pitää toista itsestäänselvyytenä. Ei toista ihmistä voi tuntea sataprosenttisesti. On hienoa, että elämä ei jämähdä paikalleen.
Sinkkuelämää viettävä hyvinvointiyrittäjä säteilee ja voi hyvin, eikä etsimällä etsi suhdetta elämäänsä. Erinäiset suhdehuhut häntä lähinnä huvittavat.
- Minulla on ihania miespuolisia ihmisiä elämässäni, mutta he eivät ole sellaisia, että olisin heidän kanssaan parisuhteessa. Tällä hetkellä tilanne tuntuu hyvältä näin. Mietin sitä, kun äiti ja äidinäiti elivät yksin, se oli heidän tietoinen valinta. He elivät onnellista elämää. En ajattele, että se on kohtalo, etten löydä ketään, Jutta heläyttää naurun.
- On totta, että miesten on vaikea lähestyä minua, minua ei kukaan pyytele treffeille. Saan olla ihan rauhassa. Jos haluan lähestyä jotakuta ihmistä, voin sen tehdä. Tällä hetkellä ei ole tarvetta tavata uutta ihmistä, se on kuluttavakin prosessia. Miesenergiaa ja testosteronia tulee elämään muutenkin, onhan minulla esimerkiksi ystävänä Bull!
(kuva: Sanni Isomäki)
"Haluan olla tikissä 50-vuotiaanakin"
Vuosien vieriminen ei häiritse ajatuksena 43-vuotiasta Juttaa. Hän näyttää huolitellulta ja panostaa ulkonäköönsä. Hän ei kuitenkaan halua olla ulkonäkökeskeinen. Jos peiliin katsoessa jokin asia mietityttää ja vaivaa, hän pyrkii tietoisesti työstämään ajatuksiaan myönteisemmäksi.
- 35-vuotiaana minulla oli sellainen pelko, että ryppyjä tulee silmiin. Pääsin siitä yli tietoisella työstämisellä. Tästä mun loppuelämän voin analysoida, että missä ikääntyminen näkyy. Hemmetti, kun se vaan näkyy! Jutta toteaa.
- Olen kuitenkin huomannut sen, että jos laitetaan mun ikäisiä naisia riviin, niin näen, että moni on ikään kuin luovuttanut itsensä suhteen. Tai jos näet vanhan koulukaverin, niin mietit, että mitä tuolle ihmiselle on tapahtunut? Ei se ole pelkästään sitä, että minkä painoinen olet, ja millainen tukkatyyli sinulla on, hän jatkaa.
- Kiinnitän paljon ihmisten yleiseen olemukseen ja energiaan. Itsestä kannattaa pitää huolta. Olen jopa hieman ylpeä, että vitsi - olen 43, ja olen tällainen. Haluan olla jäätävässä tikissä 50-vuotiaanakin. Usein, kun katson peiliin, totean hyväntuulisesti ja huumorilla, että vielä peli ei ole menetetty, hän nauraa.
Lue myös: IS: Jutta Gustafsberg kävi meediolla edesmenneen miehensä takia: "Saimme yhteyden Petteriin"
