Kuva: AOP
Miksi Robbie Williams on maailman paras viihdyttäjä?
Aitous ja lahjakkuus yhdistyvät Robbie Williamsissa harvinaisella tavalla, kirjoittaa toimituspäällikkö Mikko Räsänen.
Jos joku luuli, että Robbie Williams on jo nähnyt parhaat päivänsä, on tuo luulo syytä korjata välittömästi. Robbie itse todisti sen eilen Tampereen Ratinan stadionilla yli 30 000:lle suomalaiselle. Robbie oli jälleen kerran häkellyttävän hyvä, sillä hän oli rento, hauska ja aito. Hän osaa olla läsnä niin, että takakaarteen kaukaisimmatkin katsojat ovat koko keikan hänen hyppysissään. Hän myös vetää biisit konserttitilanteessakin niin hyvin, että kovinkaan herran levyjen kuuntelija ei pääse valittamaan, etteivätkö livetulkinnat kestäisi vertailua albumiversioille.
Robbiella on niin lavalla kuin siviilielämässä James Bond -tyyppistä karismaa, sillä hän on mestariagentin tavoin mielenkiintoinen sekoitus kujeilevaa veijaria, armotonta naistenmiestä ja pahaa poikaa. Mutta siinä missä vuoden 1967 James Bond -elokuva Elät vain kahdesti vihjaa, että Bondilla on vain kaksi elämää, on Robbiella menossa jo uransa neljäs elämä.
Hänen uransa ensimmäinen elämä alkoi 1990, kun vasta 16-vuotias Robbie liittyi Take Thatiin. Supersuositussa poikabändissä vietetyt vuodet tekivät Robbiesta tunnetun ja teinityttöjen idolin. Robbiella oli kuitenkin todella vahva käsitys siitä, mihin suuntaan hän halusi uraansa viedä. Se ei sopinut yhteen muun Take Thatin kanssa, eikä Robbien ongelmat päihteiden kanssa auttaneet asiaa. Robbien artistiuran ensimmäinen elämä päättyi 1995, kun Take That antoi hänelle potkut.
Vaikka Robbie sai potkut maailman sen hetken suosituimmasta poikabändistä, koki hän itse päässeensä vapaaksi. Hän juhlisti toisen elämänsä alkamista ja vapautumistaan julkaisemalla ensimmäisenä singlenään coverin George Michaelin Freedom-kappaleesta. Tuon Robbien toiseksi elämäksi kutsumani jakson aikana hänestä tuli maailman paras poptähti. Hänen soololevynsä myivät levy levyltä enemmän ja hitit seurasivat toistaan. Hauskana sattumana Robbie lainasi vuoden 1998 Millenium-hittiinsä 30 vuotta vanhaa Elät vain kahdesti -elokuvan tunnuskappaletta ja esitti James Bondia kappaleen musiikkivideossa.
Maailman parhaasta poptähdestä tuli myös yksi maailman parhaiten ansaitsevista vuonna 2002, kun hän teki lähes 100 miljoonan euron levytyssopimuksen EMIn kanssa. Se nosti Robbien samaan palkkaluokkaan Rolling Stonesin ja Michael Jacksonin kanssa sillä erotuksella, että Robbie ei ollut onnistunut tekemään läpimurtoa USA:ssa. Levytyssopimus oli myös Britannian ennätys ja tuplasti arvokkaampi kuin aiempi Elton Johnin nimissä ollut ennätyspaperi.
Tuon toisen elämänsä aikana Robbien tavaramerkiksi nousivat isot stadioneja keinuttavat slovarit kuten Angels, Feel, Come Undone, She's The One ja Supreme. Tuon ajanjakson huippu koettiin vuonna 2003 Robbien valtavissa Knebworthin konserteissa. Kolmessa perättäisessä ulkoilmakonsertissa 375 000 ihmistä näki Williamsin parhaimmillaan. Noista konserteista tehty live-dvd on niin mieletön taltiointi, että jokaisen muusikon hevarista räppäriin täytyisi ajoittain katsoa se ihan vain oppimateriaalina.
Tuo Robbie Williamsin uran toinen elämä päättyi vuoden 2005 Intensive Care -albumiin. Hän itsekin sanoi haastattelussa, että Robbie-juttu sellaisenaan oli tulossa päätökseen ja tuo ovi piti sulkea, että uusia voisi aueta. Seuraava ovi avasi Robbien uran kolmannen vaiheen, nahkaansa luovan ja itseään etsivän megatähden. Musiikillisesti Robbie aloitti uuden identiteetin etsinnän, mutta rakkauspuolella etsintä päättyi, sillä vuonna 2006 hän alkoi seurustella Ayda Fieldin kanssa. Pari meni myöhemmin naimisiin ja on saanut kaksi lasta. Musiikillisen etsinnän ensimmäinen vaihe nähtiin vuonna 2006, kun ilmestyi Rudebox-albumi, missä Robbie yllätti muun muassa räppäämällä.
Rudebox myi Britanniassa vain murto-osan edellisten albumien myyntimääristä. Robbien aiemmasta tasosta kertoo paljon se, että vaikka Rudebox oli lopulta vuoden 2006 18:nneksi myydyin albumi koko maailmassa, odotuksiin nähden sitä pidetään floppilevynä, ja levyn takia myös kaksi EMI pomoa sai potkut. Tuon jälkeistä Robbien tekemistä leimaa tietty kokeellisuus ja myös aiemman supersuosion jahtaaminen. Vaikka jo vuonna 2009 ilmestyneestä Reality Killed The Video Star -albumista puhuttiin vanhan Robbie Williamsin paluuna ja Bodies oli tähden suurin hitti vuosiin, ei paluu 2000-luvun alun megasuosioon tapahtunut.
Sittemmin ilmeisesti perheen perustaminen, kiertueet ja Take Thatin paluu vaikuttivat siihen, että Williamsin sooloalbumien julkaisutahti hidastui merkittävästi. Soolouransa alussa 1997-2002 Williams julkaisi kuudessa vuodessa viisi albumia. Vuosina 2006-2017 viiden albumin tekeminen on vaatinyt 12 vuotta ja niistäkin viidestä yksi on cover-kappaleita sisältävä swing-levy.
Nyt Tampereella nähtiin uusi Robbie Williams, joka on uransa neljännen jakson alkumetreillä. Tuo jakso voidaan ehkä katsoa alkaneeksi viime vuonna, kun Williams vaihtoi levy-yhtiötä ja siirtyi Sonylle. Robbie julkaisi uuden sopimuksen ensimmäisenä albumina Heavy Entertainment Show -levyn, joka yhdisti hänet huippuvuosiensa tuottajan Guy Chambersin kanssa. Ja nyt Robbie on taas täynnä uutta intoa. Hän paljastanut, että mietti 2006 vuoden jälkeen jopa lopettamista, koska koki, että hänen ongelmansa päihteiden, masennuksen ja painon kanssa olivat seurausta hänen ammatistaan. Naimisiinmenon ja perheen perustamisen jälkeen Robbie on löytänyt tasapainon ja puhunut useissa haastatteluissa siitä.
Robbie on jopa naureskellut, että hänen painonsa alkoi nousta parisuhteen takia, koska aiemmin hän poltti kaloreita harrastamalla jatkuvasti seksiä satunnaisten tuttavuuksien kanssa. Naimisiinmenon myötä tuo harrastus on onneksi jäänyt.
Eilen Tampereella nähtiin uransa neljättä elämää viettävä Robbie Williams, ja tuo Robbie tuntuu nauttivan joka hetkestä. Hän alkaa olla jo popin vanhempi valtiomies, joka voi katsoa menneisiin aikoihin ja puhua uransa eri vuosikymmenistä - temppu, johon harva artisti pystyy jo 43-vuotiaana.
Kerroin alussa, miten minuun teki vaikutuksen Robbien aitous. Se on ollut länsä Robbien tekemisessä aina ja vain lisääntynyt uran myötä. Robbie on jakanut faniensa kanssa muun muassa vaikeutensa päihteiden ja painon kanssa. Eilenkin hän puhui tämän vuoden terveysongelmistaan. Robbie ei myöskään ole peittänyt tunteellista puoltaan. Toukokuussa Manchesterissa esiintyessään hän alkoi Angels-kappaleen alkaessa miettiä kaupungissa kuukautta aiemmin tapahtuneen terrori-iskun uhreja, eikä pystynyt liikutukseltaan laulamaan. Kun Robbie luhistui, niin yleisö otti hänet selkäänsä ja lauloi kappaletta Robbien puolesta (Katso video Manchesterin Angels-kappaleesta täältä).
Vastaavan tilanteen olen kerran kokenut Lauri Tähkän keikalla Iskelmäfestivaalilla. Tuo poikkeuksellinen hetki jäi silloinkin kaikkien muistoihin, ja Tähkä itse tunnusti sen olevan yksi hänen kaikkien aikojen parhaista keikoistaan (lue keikasta täältä). Noin vahvasti tuntevia ja tunteensa näyttäviä miesartisteja ei ole liikaa.
Robbie on iän myötä oppinut nauramaan itselleen. Se kävi eilen ilmi jo konsertin aloittaneessa God Save Our Robbie -introssa, missä laulettiin siitä, että Robbiella on ollut huumeongelma ja hän on ollut sen tiimoilta hoidossa, että hän voisi tehdä Rudebox-albumin uudestaan ja miten hän ei ole koskaan onnistunut menestymään USA:ssa.
Konsertin toinen kappale Let Me Entertain You taas näytti, miten kiertueen tuotanto on parasta mitä rahalla saa. Lavalla oli koko yhtye, taustalaulajat ja suuri tanssiryhmä. Mutta nyt show'n varastivatkin lavarakennelman valtavat ihmishahmon muotoiset screenit, sillä niihin kuvattiin esiintyjiä niin tyylikkäästi, että lopputulos oli kuin valmis musiikkivideo. Kameroita ja kuvakulmia oli paljon ja leikkaukset niin nopeita, että ellei välillä olisi ruudussa olisi näkynyt Ratina-stadionin katsomoita, olisi videon voinut kuvitella olleen etukäteen tehty.
En tiedä, olivatko eilisen konsertin välispiikit käsikirjoitettuja, mutta jos olivatkin, veti Robbie ne niin luontevasti, että ne tuntuivat aidoilta. Aitoa oli myös se, että kun Robbie lauloi Neil Diamondin Sweet Carolinen, oli hänen duettoparinaan hänen 68-vuotias isänsä Peter Williams. Kiertueelle olisi voitu ottaa laulajaksi kuka tahansa huipputason muusikko, mutta se, että mukaan on otettu pian seitsemänkymppinen isä, tuo yleisölle perustellusti tunteen intiimistä ja henkilökohtaisesta suhteesta artistin ja kuulijoidensa välillä. Ja samaa tunnetta korostivat Williamsin välispiikit pienistä lapsistaan ja heidän sanomisistaan.
Tämä ei ollut muovisen pop-tähden muovisen virheetön konsertti, vaan lavalla oli aito ihminen tunteineen, virheineen, iloineen ja suruineen. Ja ne hän halusi jakaa yleisönsä kanssa. Kun yhdistää tuon aitouden Robbien lahjakkuuteen, on hän minun kirjoissani Freddie Mercuryn jälkeisen ajan lahjakkain kokonaisvaltainen viihdyttäjä.
On tultu pitkä matka siitä, kun Williams huudatti teinityttöjä Take Thatin jäsenenä. Eläkeikäinen isä lavalla ja puheet perheenisän arjesta eivät varmasti ole sisältöä, mitä teini-idolin konserteilta odotetaan. Mutta kun eilen konsertissa katsoi ympärille, huomasi, ettei Robbie ole enää teini-idoli. Vaikka yleisössä oli yhä nuoriakin kuulijoita, niin suurin osa paikalla olleista on jo aikoja sitten viettänyt 30-vuotispäivänsä. Harmaita hiuksia näkyi yleisössä yllättävän paljon.
Hemmetti, omatkin hiukseni ovat jo harmaantuneet.
Mutta minä ja muut olemme harmaantuneet yhdessä Robbien kanssa. Ja meille harmaantuneille Robbie tarjosi huippuluokan illan, jossa oli mahtavaa musiikkia, huumoria ja nuoruuden nostalgiaa. Tuon kokemuksen sai jakaa 30 000:n samoin tuntevan seurassa.
Alla kuvaamani video, mihin eilisilta tiivistyy täydellisesti. Kiitos tästä Robbie!
