Kuva: Senja Rapila
Mikko Kuustonen: Julkisuuskuvani on valheellinen
Kuustosen televisiosta ja radiosta tuttu työminä on puhelias, mutta mies tunnustautuu välillä myös erakkoluonteeksi.
Jos Mikko Kuustonen olisi supersankari, hänen supervoimansa olisi sosiaalinen lahjakkuus ja loistavat puhetaidot. Mies onnistuu tekemään vaikutuksen kanssaihmiseen ensimmäisen minuutin aikana, kun avaa suunsa. Aina Mikkoa ei kuitenkaan huvita jutella, ja hän vetäytyy yksinäisyyteen. Nauraen Kuustonen toteaa olevansa välillä kuin erakko.
Kuustonen on vähintään yhtä kaksijakoinen kuin hänen lapsuuden sankarinsa Batman. Kuin salamyhkäinen viittamies, hänkin ylläpitää sosiaalisuutta työelämässä suojaavana naamiona. Se auttaa toimimaan ihmisten parissa, ja luontaisen intuitionsa kautta Mikko osaa lukea tilanteita ja ihmisiä.
Kuustonen ajattelee jokaista työyhteisöä bändinä, jossa on eri vahvuusalueen omaavia henkilöitä. Joskus porukan hiljaisin ja se aliarvioitu kaveri on häkellyttänyt briljanteilla soittotaidoillaan, joskus taas Mikko hämmästelee jouduttuaan nenät vastakkain ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi olla samaa mieltä oikein mistään.
Yhtä kaikki, Kuustonen kokee tehtäväkseen saada parhaat piirteet esiin kanssaihmisistään.
"Ympärilläni on minua lahjakkaampia ihmisiä"
57-vuotias mies tunnetaan laulaja-lauluntekijänä, pitkän linjan muusikkona, TV-persoonana ja toimittajana. Hänen ansiostaan suomalaisessa televisiossa on nähty kehitysmaista kertovia dokumentteja. Kuustonen valittiin vuonna 1998 YK:n hyväntahdon lähettilääksi, ja onpahan hän ollut vuonna 2003 Vuoden positiivisin suomalainenkin.
Eniten Kuustonen karsastaa sitä, että hänen tekemisistään tehdään iso numero. Hän ei esimerkiksi halua kantaa hyväntekijän viittaa, vaikka onkin saanut olla mukana toiminnassa, jossa on autettu ihmisiä.
- Uskon ennen kaikkea keskeneräiseen ihmiseen. Uljaita unelmia voi olla, ja niissä voi mennä eteenpäin, vaikka ei omaisikaan kaikkea, hän avaa.
- Minulla on ollut omassa elämässä todella paljon onnea. Onnella on tietty merkitys. Se voi olla sitä, että tapaa tiettyjä ihmisiä. Niihin ympäröiviin ihmisiin liittyy myös se, että tehdään valintoja. Kenen kanssa halutaan olla tekemisissä. Bändihommassa tämä on selvää. Minulla on aina ympärilläni itseäni lahjakkaampia muusikoita. En kävele itseni yli, mutta tiedän vain tarvitsevani erilaisista taustoista tulevia ihmisiä.
Hän sanoo, että intuitio on elämän varrella kutsunut häntä erilaisiin projekteihin.
- Jos miettii niitä 20 vuotta, jonka tein kehitysyhteistyökuvioita aktiivisesti, niin siinä oltiin koko ajan ruohonjuuritasolla ihmisten kanssa tekemisissä. Siinä ei ollut mitään sankarillista. Se saattaa näyttäytyä mediassa siltä, että tuolla nyt joku julkkis yrittää puhua hädänalaisten ihmisten puolesta. Koko asetelma voi kääntyä tosi vastenmieliseksi, hän lataa.
- Ytimessä oli se, että sain olla mukana todistamassa ja tekemässä konkreettista muutosta, jossa oli pieni oma rooli. Avain oli taas ihmiset, joiden kanssa olin tekemisissä. Siksi ajattelen, että omalla tavallaan koko elämäni on ollut erilaisten "bändien" kanssa tekemisissä.
(kuva: Senja Rapila)
Batman-passista elämän ohjenuora
Mikko Kuustosen lapsuudessa on tragikoominen Batman-asukokemus, josta kuultiin jo Vain elämää -sarjassa. Kuustonen myöntää, että lapsuuden sankarit muovaavat ajatusmaailmaa, ja se voi näkyä aikuisenkin ihmisen valinnoissa alitajuisella tasolla.
- Fanitin Batmania suuresti. Se oli aika säälittävää, minulla oli metsässä kivi, joka oli Batmobile. Sain joululahjaksi Batman-puvun. Innostuin niin paljon, että painelin ulos sen kanssa. Koska oli pakkasta, asu halkesi, hän virnistää.
- Batman-fanitukseeni tuli sinetti, kun olimme uutena vuotena Hartwall Arenalla Vain elämää -konsertissa. Aloitin toisen puoliajan vetämällä Chisun Kohtalon oma -biisin Batman-asu päällä. Siellä kuultiin autenttiset tunnarit ja upea visuaalinen ilotulitus, mutta hienointa tilanteessa oli se, että samalla kun lauloin sitä, niin Chisu laskeutui katosta Kissanaisena. Tiedän, että tuon lähemmäksi oikeaa Batmania en pääse.
Kuustosella on kirkkaana mielessään elämänohjenuora, jonka hän sai Batman-passista.
- Sain sen varmaan 7-vuotiaana liittyessäni Batman-kerhoon. Passissa lukee, että "Tämä passi oikeuttaa sinua taistelemaan lain ja oikeudenmukaisuuden puolesta rikollisuutta ja epäjärjestystä vastaan". Minua naurattaa se, koska aika ylväs lause kakaralle, joka asuu pienellä kaivoskylällä ja on tosiasiassa ihan urpo.
- Mietin kuitenkin jälkikäteen, että onhan se huikea elämänohjenuora. Ajatus siitä, että voisinko taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta omilla pienillä panoksilla. Mistä sen tietää, millainen kannustin se on ollut. Jos olisi fanittanut hulluna Muumipappaa, niin ehkä filosofia olisi ollut toisenlainen.
"Työminäni on harhaa"
Kuustonen on nähty lähivuosina televisiossa esimerkiksi Hyvät ja huonot uutiset - ja Pop 'n' Roll -ohjelmissa. Mies sanoo, ettei mediasta tuttu sosiaalinen puoli hänestä ole koko totuus.
- Yhtä lailla minussa asuu erakko, joka mielellään istuu pimeässä huoneessa, laittaa verhot kiinni ja mököttää, sanoo Mikko.
- Media on luonut ihmisten luonteista harhan. Mediaan päätyvät aina puhumaan ihmiset, jotka puhuvat paljon ja ilmaisevat itseään sulavasti. Jäätynyt tuijotus on TV:ssä kiusallista, ja radiossa se on todella kiusallista! Kuustonen naurahtaa.
- Itsekin koen tämän kiusalliseksi, koska olen usein median äärellä tilanteissa, joissa tekisi mieli olla vain hiljaa. Sen takia työminäni on tietyllä tavalla harhaa. Olen tehnyt toistakymmentä vuotta hiljaista työtä työyhteisövalmennuksia julkisella sektorilla, sairaanhoitopiireissä, yrityksissä. Siellä oppii arvostamaan, miten tarvitaan erilaisia lahjakkuuksia - pitää olla työmyyriä, jotka palvelevat yhteisöä tuomalla hiljaista osaamistaan. Heitä tarvitaan ihan yhtä lailla kuin näitä, jotka ovat suuna päänä.
Freelancerina hän näkee erilaisia työyhteisöjä, ja kokee tehtäväkseen tuoda parhaat puolet esille muista ihmisistä.
- Jos isketään kymmenen ihmistä pöydän ääreen, jotka eivät tunne toisiaan, niin aika nopeasti alkaa paljastua se, mitä kukin heistä tuo ryhmään. Koen itse olevani ulospäinsuuntautunut, ja pyrin vaikuttamaan siihen, että ihmiset olisivat aktiivisia ja äänessä, ja että rooli löytyisi. Se on helppoa, kun tehdään vaikkapa Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaa, jossa on verbaalisia ihmisiä. Bändeissäni on myös ollut ihmisiä, jotka ovat olleet todella hiljaisia puheen tasolla, mutta joilla on uskomaton voima, kun he soittavat tai laulavat, hän hehkuttaa
- He eivät osaa näyttää tunteitaan tai puhua niistä, mutta lavalla tulee joku ihan jäätävä tunneskaala esiin. Nykytanssi on hyvä esimerkki siitä, että jos et muuten koe ymmärtäväsi jotain ihmistä, niin kun hän liikkuu, tajuat täsmälleen mitä hän haluaa ilmaista.
Kun puhutaan työyhteisöjen hiljaisista yllättäjistä, Q-Stone-bändissä vaikutti Kuustosen ohella eräs hiljainen kitaristi nimeltään Heikki Silvennoinen.
- Hän oli äärimmäisen ujo jätkä. Kun hän soitti kitaraa, se oli tyrmäävän upeaa. Bussissa hän saattoi olla kuoliaaksi naurattaja, mutta lavalla hän ei sanonut ikinä mitään. Sitten Heikki keksi, että hän voi vetää hahmon päälle ja ruveta Mauno Ahoseksi. Vetää hampaat mustaksi. Syntyi Kummeli-hahmot. On käsittämätöntä, miten tällaiset jutut löytävät kanavansa, koska edelleenkin näen ystävässäni Heikissä sen ristiriidan vakavan, erittäin herkän taiteilijan ja umpihullun kansan naurattajan välillä.
(kuva: Senja Rapila)
"En ole mikään raittiussaarnaaja"
57-vuotias Kuustonen kertoo saaneensa kypsyyttä iän myötä. Hän luki vastikään Helsingin Sanomat-lehdestä tutkimuksesta, jossa todettiin, että ihmisen persoonallisuus saattaa muuttua todella paljon iän myötä.
- Huomaan monia juttuja, joista ei tiedä, onko persoonallisuus muuttunut, elämä koulinut vai olenko vain ottanut opikseni. Vai että onko tullut turpiin niin paljon, että sitä on mennyt rikki. Olen oppinut tajuamaan tähän 57 vuoteen armollisuutta itselle. On paljon juttuja, joihin ei kannata mennä mukaan, koska pää ei kestäisi sitä. Sattuisi liikaa.
- Olen oppinut hyväksymään omat rasittavuuteni. Saatan olla joissain tilanteissa aivan liian suulas ja tulla kimppuun. Toisinaan se on voimavara ja palvelee tilannetta, toisinaan se on sietämättömän rasittavaa.
Viime vuosina Mikko Kuustonen on puhunut paljon antamissaan haastatteluissa kokemastaan masennuksesta ja suhteestaan alkoholiin. Hän sanoo olevansa tällä hetkellä kyllästynyt aiheisiin.
- On koomista, että raitistumisesta puhutaan. Olen lopettanut alkoholinkäytön 12 vuotta sitten. Se ei ole minulle iso juttu. En ajattele sitä yhtään arjessa. Se ei ollut elämäni yksi suuri draama, vaan ongelma, mikä piti ratkaista. Mielenkiintoista on se, kun ihminen puhuu omasta haavoittuvaisuudestaan julkisuudessa, tarina alkaa toistaa itseään. Samat kysymykset kysytään yhä uudestaan, ja pidetään yllä sitä tarinaa, hän tokaisee.
- On tärkeää, etten ala kertomaan itselleni samaa tarinaa. Ettei ydinjutukseni tule se, että olen ollut masentunut ja olen joskus raitistunut. Ydinjuttuni on se, että olen elossa. Haluan kertoa itselleni sitä tarinaa, jossa katson eteenpäin, enkä taaksepäin.
Kuustonen sanoo näkevänsä tällä hetkellä lähipiirissään sitä, että alkoholi enemmän iloa kuin murhettä elämään. Onhan se myös juhlajuoma.
- Tärkeintä on ehkä se, että jokainen ihminen oppisi kuuntelemaan, mikä hänen keholleen sopii. En todellakaan ole mikään raittiussaarjaana, enkä ole koskaan ollut. Minua ei kauheasti edes kiinnosta, miten toiset toimivat, kunhan he ovat uskollisia itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen.
(kuva: Senja Rapila)
"Luotan päätöksissäni intuitioon"
Kuustonen yllättää kertomalla, että on pohtinut viime vuosina paljon intuition voimaa.
- Se on yksi niistä jutuista, jonka kanssa haluan tehdä jatkuvasti ajatustyötä ja jalostaa sitä. En nyt tarkoita sitä, että alkaa pomppia fiilispohjalta sinne tänne. Ihminen on itseasiassa hirveän hyvä käyttämään intuitiota uskomattomissakin tilanteissa. Vaikkapa asunnon valitsemisessa ja ostamisessa, hän heittää esimerkin.
- Isoissa päätöksissä reagoidaan siihen, että jossain paikassa on sellainen henki, että se tuntuu hyvältä. Sitten kerromme stooria jotenkin niin, ettei tällä putkiremontilla ole niin hirveästi väliä, koska tämä koti nyt vain tuntuu niin hyvältä. Joskus realiteetteja jopa jyrätään intuition takia. Takana voi olla kuitenkin niin paljon hienoa viisautta. Tällä erää luotan siihen paljon.
Mikko Kuustonen ratkaisee usein työasiansa intuition avulla. Hän pyrkii olemaan herkkä sen suhteen, millaista viestiä keho ja mieli lähettää, kun hän miettii esimerkiksi uutta työtarjousta.
- Mietin, olenko kotonani hommassa ja olisiko minulle annettavaa juttuun. Annan näille paljon enemmän painoarvoa kuin sille, millaista palkkaa työstäni saan. Minulla vaihtuvat usein työyhteisöt lennosta ja tehdään intensiivisiä juttuja. Ennen duunin hyväksymistä pyrin juttelemaan mahdollisten työkumppaneiden kanssa. Olennaista on viettää heidän kanssaan hetken aikaa, ja katsoa siinä, löytyykö oma tontti siitä jutusta.
- Hiljennyn myös usein. Kun oman mielen kohina väistyy, niin nousee esiin, jonkinlainen tunne asiasta. Mutta tämä on siinä mielessä hassua puhetta, kun niin monelle työ on työtä, eikä sen edes pitäisi olla hauskaa. Freelancer-hommassa omaa suuntaansa pitäisi ratkoa hyvin nopeasti.
(kuva: Senja Rapila)
"Kusipäiden kanssa ei tarvitse tulla toimeen"
Kuustonen on joutunut hyväksymään senkin, että jonkun ihmisen kanssa ajatukset eivät kohtaa ollenkaan.
- Yksi elämäni ohjenuorista on ollut, ettei kusipäiden kanssa tarvitse tulla toimeen. Aina voi yrittää muuttaa asennetta. Tulee vastaan ihmisiä, joiden kanssa polut eivät kohtaa henkisesti, eikä fyysisesti. Aina ollaan törmäyspisteessä, ollaan magneetin navat ja homma tökkivät. Usein tällaisten ihmisten kanssa joutuu tekemään töitä, vaikka kokemus onkin vähän outo. Omalla asenteella voi vaikuttaa, hän sanoo ja virnistää.
- Vaikeiden ihmisten kohtaamisesta voi tehdä tutkimusmatkan. Pohtia sitä, että onpa mielenkiintoista, kun toinen tulee jokaiseen asiaan niin eri kulmasta. Tämä on todella selvää, jos vastakkain ovat positiivinen ja negatiivinen. Toinen aloittaa lauseet aina ei-sanalla, toinen taas sanoo "mitäpä jos". Usein sekin voi olla pelinavauksena, että kysyy, mitä toiselle kuuluu ja yrittää kuunnella lauseet loppuun. Tajuta mikä se tarina on toisen ihmisen käytöksen takana, hän summaa hymyillen.
(kuva: Mikko Räsänen)
Lue myös: Mikko Kuustonen epävarmuudesta tauon aikana: "Mietin, löydänkö enää paikkaani"
