Kuva: AOP

Suomalaiset levy-yhtiöt eivät huolineet Saara Aaltoa - nyt saattaa hieman harmittaa

06.12.2016 16:55 - Mikko Räsänen - Luettu 24 291 kertaa

Voice.fi:n toimituspäällikkö Mikko Räsänen kertoo miksi Brittien X Factorissa häikäisevän Saara Aallon ura ei ole lähtenyt lentoon tätä ennen.

Saara Aalto on haastatteluissa kertonut haaveestaan olla jonain päivänä oikea Disney-prinsessa. Hän itse asiassa taitaa olla sitä jo nyt, sillä koko tämä syksy on ollut Aallolle todeksi muuttunutta tuhkimotarinaa: pienestä Suomesta saapuva laulaja saapuu Britanniaan, ottaa osaa maan suurimpaan laulukilpailuun, kohtaa aluksi vastarintaa, mutta voittaa laulullaan yleisön puolelleen ja on nyt finaalissa ennakkosuosikkina. 

Britannian musiikkimarkkina on USA:n ohella maailman kovatasoisin ja kilpailluin. Kaikki haluavat menestyä siellä, sillä jos teet läpimurron Briteissä, tarkoittaa se yleensä läpimurtoa muuallakin. 

Suuri kysymys onkin tämä: Miten on mahdollista, että Saara Aalto ei tehnyt läpimurtoa Suomessa, mutta näyttää nyt tekevän sen Britannian huomattavasti haastavammalla musiikkimarkkinalla? Miten on mahdollista, että meillä on ollut täällä noin lahjakas artisti, mutta hänen on pitänyt lähteä ulkomaille ennen kuin hänen lahjakkuutensa saa arvostusta?

Tätä samaa keskustelua käytiin jo X Factorin alussa. Silloin Aalto kirjoitti pitkän kirjoituksen suomalaistoimittajille, jotka olivat kysyneet häneltä, miksei hän ole tehnyt jo läpimurtoa. Aalto kyseenalaisti koko kysymyksen, koska koki jo olevansa menestynyt artisti. 

Toki menestystä voi olla monenlaista, mutta musiikkimaailmassa menestystä mitataan yleensä levymyynnillä, kappaleiden radiosoitoilla tai yleisön suosiolla. Ja noilla mittareilla Aallon suosio ei ikävä kyllä ennen X Factoria ollut sellaista, minkä kohdalla voisi puhua suuresta menestyksestä tai läpimurrosta.

Kun Saara Aallon ensimmäinen esiintyminen Brittien X Factorissa esitettiin tv:ssä, kokosin paketin hänen uransa sen hetkisestä tilasta. Tässä tiivistelmä niistä:

Albumit

- Aalto on julkaissut neljä albumia. Vaikka levyjen myynnit ovat laskeneet ja albumilistoille pääsee yhä pienemmillä ja pienemmillä myyntimäärillä, on Aallon albumeista vain yksi yltänyt Suomen top50-listalle. Sekin kävi yhdellä viikolla listan häntäpäässä sijalla 43 ja putosi sitten pois.

- Aalto on joutunut tekemään albuminsa ja musiikkivideonsa omakustanteina. Vaikka hän on ollut mediassa esillä niin Voice of Finlandissa kuin UMK-kilpailussa, eivät suuret levy-yhtiöt ole halunneet julkaista hänen musiikkiaan. Ja kun levyt eivät ole juurikaan myyneet, uskallan veikata, että levyjen tekoon on mennyt enemmän rahaa kuin mitä ne ovat Aallolle tuottaneet.

Radiosoitto

- Useista julkaistuista albumeista huolimatta Aallon kappaleet eivät ole saaneet juurikaan radiosoittoa. Kyse ei ole mistään radioiden salaliitosta Saaraa vastaan, vaan radiot tuntevat yleisönsä ja myös testaavat eri kappaleiden toimivuutta kuulijoillaan säännöllisesti. Aallon kappaleet eivät ole päätyneet radiosoittoon, koska ne eivät musiikkipäälliköiden mielestä toimi. Me Naiset haastatteli 2013 YleX:n ja The Voicen musiikkipäälliköitä asiasta ja he kertoivat, että syy radiosoiton vähyydelle oli se, että Aallon kappaleet eivät yksinkertaisesti ole olleet tarpeeksi hyviä.

Kuulijamäärät

- Aalto oli X Factorin alkaessa julkaissut YouTubessa 49 videota. Niistä vain kaksi oli tuolloin saavuttanut edes 100 000 katselukerran rajan. Katsotuin video on kerännyt 220 000 katselukertaan. Luvut alkavat tuntua todella vaatimattomilta, jos verrataan niitä Saaran kanssa samalta Voice of Finlandin tuotantokaudelta ponnistaneisiin artisteihin. Krista Siegfridsin katsotuin video oli kerännyt yli 1,6 miljoonaa katselukertaa - eli enemmän kuin Aallon kaikki 49 videota yhteensä. Jesse Kaikurannan Vie mut kotiin oli rikkonut kahden miljoonan kuulijan rajan ja Eveliina Tammenlaakson eli Evelinan katsotuin video oli tuossa vaiheessa nähty jo yli 5 miljoonaa kertaa. 

- Spotifyssa Aallon kaksi suosituinta kappaletta ovat keränneet 180 000 ja 140 000 soittokertaa. Ne ovat Voice of Finland -levyllä julkaistu kappale ja No Fear -kappale, joka oli ehdolla Suomen euroviisuedustajaksi ja sai siksi runsaasti medianäkyvyyttä. Muiden Aallon kappaleiden kuulijamäärät olivat kymmenissä tuhansissa eli hyvin vaatimattomalla tasolla siihen nähden, että Aalto on pyrkinyt myös Kiinan ja Japanin markkinoille, joissa kuulijapotentiaalia pitäisi riittää.

- Spotify paljasti syyskuussa, että Aallon musiikki oli tuolloin kerännyt Spotifyssa keskimäärin noin 6000 kuulijaa kuukaudessa. Sekin on todella pieni luku, sillä esimerkiksi Krista Siegfridsillä sama luku oli 45 000, Evelinalla 320 000 ja Jesse Kaikurannalla yli 73 000. Aalto on tehnyt musiikkia niin pitkään, että jos hänellä olisi ollut laaja fanipohja, olisi sen pitänyt näkyä hänen kuulijamäärissäänkin.

Ennen Brittien X Factoriin osallistumista Aalto oli siis tilanteessa, jossa hänen musiikkinsa ei soinut radiossa, levynsä eivät juurikaan käyneet kaupaksi ja hänen kuulijamääränsä YouTubessa ja Spotifyssa olivat vaatimattomat. 

Ja kuitenkin kaikki tietävät, että Saara on laulajana poikkeuksellinen lahjakkuus. Hän tietää sen itsekin. Jotain piti tehdä. Ei siis ihme, että Aalto päätyi osallistumaan X Factoriin. Loppu on historiaa.

Ja sitten otsikon kysymykseen. Miten on mahdollista, että tuo Briteissä loistava laulaja ei ole Suomessa saanut edes levytyssopimusta vaan on joutunut julkaisemaan albuminsa omakustanteena? Mitä ajattelivat suomalaisten levy-yhtiöiden edustajat eilen, kun he katsoivat Senaatintorin yleisömerta, joka oli tullut katsomaan ja kannustamaan Saara Aaltoa? Harmittiko, että kyseessä ei ollut oman levy-yhtiön artisti?

Musiikkihistoria on täynnä legendaarisia mokia, kun levy-yhtiöt eivät tunnista edessään olevaa lahjakkuutta. Suomessa muistetaan hyvin legendaarisen Dingon tarinan alku, kun bändin musiikkia kuullut levy-yhtiöpomo kieltäytyi värväämästä Dingoa vaan kehotti bändiä etsimään oikean ammatin. Tai miten Decca kieltäytyi 1961 tarjoamasta Beatlesille levytyssopimusta ja perusteli kantaansa sillä, että bändillä ei ole mitään tulevaisuutta viihdebisneksessä.

Nuo ovat legendaarisia mokia ja tulevaisuus näyttää, tuleeko Saara Aallosta yksi sellainen muutaman suomalaisen levy-yhtiöpomon ansioluetteloon.

Toistaiseksi Aallon ja suomalaisten levy-yhtiöiden suhde on ollut erikoinen. 

Muistan, kun näin Aallon laulavan ensimmäisen kerran. Se tapahtui Talent Suomi -kilpailussa 2007. Olin liveyleisössä ja ihoni meni kananlihalle siitä, miten hyvin Saara lauloi. Kilpailun jälkeen hän neuvotteli levytyssopimuksesta suuren levy-yhtiön kanssa. Monien ihmetykseksi levytyssopimusta ei syntynyt. 

Vuonna 2011 Aalto sijoittui Suomen euroviisukarsinnassa toiseksi. Hän oli jälleen näköalapaikalla kaikkien levy-yhtiöiden värvättävissä, mutta jostain syystä levytyssopimusta ei taaskaan kuulunut.

Vuionna 2012 Aalto osallistui Voice of Finlandiin, jonka voittaja saisi palkinnoksi levytyssopimuksen. Kisassa yleensä edes voittoa ei ole vaadittu vaan huonommin sijoittuneista artisteista monet ovat saaneet levytyssopimuksen. Tällaisia ovat ainakin Krista Siegfrids ja Jesse Kaikuranta.

Voice of Finlandissa Aalto oli yleisön suosikki ja vaikutti varmalta, että kävi kisassa miten tahansa, saisi hän joka tapauksessa levytyssopimuksen. Kerroin tästä ennuskuksestani eräälle kotimaisen musiikkibisneksen vaikuttajalle ja yllätyin, kun hän tyrmäsi ennustukseni suoralta kädeltä. Hän nimittäin sanoi, että jos Aalto haluaa levytyssopimuksen, on hänen ainoa vaihtoehtonsa voittaa tuo kilpailu. Voittajalle oli luvattu palkkioksi levytyssopimus, eikä levy-yhtiö voi siitä kieltäytyä. Sisäpiiriläisen mukaan suuret levy-yhtiöt eivät olisi muuten innostuneita Aallon värväämisestä. 

Sisäpiiriläisen mielipide ihmetytti, koska Aalto oli kiistatta lahjakas laulaja. Media ylisti häntä ja Aalto tuntui olevan myös yleisön suosiossa. Vaadin perusteluja sille, miksi levy-yhtiöt vierastivat Aaltoa. Sisäpiiriläinen kertoi, että Aalto oli ehtinyt saada musiikkiväen keskuudessa hankalan ihmisen maineen. Hän oli niin varma siitä, mitä tehdä ja miten, että hän ei halunnut tehdä kompromisseja.

Lopulta kaksi suurta kysymystä kuulemma aiheuttivat sen, että Aalto jäi ilman levytyssopimusta. Ensimmäinen oli laulukieli. Levy-yhtiöt halusivat Saaran laulavan suomeksi. Aallon haaveet ja tavoitteet olivat jo tuolloin Suomen ulkopuolella ja suomeksi laulaminen ei olisi vienyt häntä lähemmäs niitä. Hän piti tiukasti kiinni englannista.

Toinen ongelma olivat kuulemma Saaran sävellykset. Sisäpiiriläinen sanoi, että Aalto piti kappaleitaan parempina kuin mitä ne todellisuudessa olevat. Kuulemma parhaat kappaleet olisivat menneet täytekappaleina albumilla, mutta singlepotentiaalia niissä ei nähty. Ja ilmeisesti Aalto piti sävellyksistään kiinni yhtä tiukasti kuin laulukielestä. 

Levy-yhtiöissä on niin paljon musiikkialan osaamista, että siellä ei varmasti katsota hyvällä aloittelevaa artistia, joka tulee taloon, ilmoittaa mitä tehdään ja miten, eikä ole valmis kompromisseihin. 

Aalto halusi tehdä asiat omalla tavallaan ja on tehnyt niin neljän albumin verran. Jotain on nyt kuitenkin muuttunut.

Kun Aalto osallistui X Factoriin, hän myönsi jo alkuvaiheessa Simon Cowellille, että tarvitsee apua. Tuossa kuului yllättävää nöyryyttä artistilta, joka oli Suomessa saanut ehdottomuutensa takia hankalan artistin leiman. Ehkä Aalto on neljän omakustannealbumin jälkeen huomannut, että omin voimin hän ei saa uraansa suurempaan lentoon. Ja hyvä niin. X Factor -tuomaristossa ja Brittien musiikkibisneksessä on niin kovan luokan ammattilaisia, että kun heiltä tulee neuvoja, kannattaa Aallon kuunnella tarkasti.

Nyt Aalto on valokeilassa, mutta oikeasti se suuri työ alkaa vasta, kun X Factorin kamerat ovat sammuneet ja hänen täytyy saada kansainvälinen uransa käyntiin ilman ohjelman tuomaa lisänäkyvyyttä. Vielä sitä ei ole tapahtunut, sillä X Factor -näkyvyyden myötä Aallon Spotify-kuuntelu on moninkertaistunut syksyn aikana, on häntä viimeisen kuukauden aikana kuunnellut siellä 103 000 ihmistä, joista suurin osa on ollut suomalaisia.  

Saaran uran jatkon kannalta on ratkaisevaa se, että hän saa hittikappaleen mahdollisimman pian X Factorin jälkeen. Jos katsoo Brittien X Factorista suurimpaan menestykseen ponnistaneita artisteija One Directionia, Leona Lewisia tai Olly Mursia, niin kaikki he saivat ensimmäisen X Factorin jälkeisen singlejulkaisunsa listakärkeen vähintään Briteissä. Siksi seuraavaan singleen tulee ladata kaikki mahdolliset paukut.

Aallolla on maailmanluokan lauluääni ja huippuunsa hiottu laulutekniikka. Biisintekijänä hän ei kuitenkaan ole samaa tasoa. Siksi parasta, mitä Aalto voi seuraavaksi tehdä, on antaa maailmanluokan biisintekijöiden tehdä hänelle kappaleita, joilla hänen poikkeukselliset laulutaitonsa pääsevät oikeuksiinsa. Ei Celine Dionkaan kirjoita omia kappaleitaan. Ja vaikka Saaran suuresti ihailema Idina Menzel onkin säveltänyt joitakin kappaleitaan, ovat hänenkin suurimmat hittinsä muiden kirjoittamia. Jos Aalto haluaa levyille omia sävellyksiään, kannattaa hänen toimia kuin Adele. Maailman tämän hetken suosituin naisartisti nimittäin säveltää kappaleensa itse, mutta hänellä on joka sävellyksessä mukana aina huippuluokan co-writer, joka tuo biisiin oman panoksensa ja yhden tuoreen korvaparin. Adelen viimeisimmällä levyllä biisintekoapua toivat muun muassa Bruno Mars ja Ruotsin menestynein hittituottaja Max Martin.

Saara on ollut julkisuudessa pian kymmenen vuotta. Sinä aikana hän on saanut paljon kannustusta, mutta myös hänen kykyjään on kyseenalaistettu niin median, levy-yhtiöiden kuin yleisön taholta. Saara vaikuttaa haastattelujen perusteella niin positiviisielta, ettei kostonhimo varmaan kuulu hänen tunnepalettiinsa. Saaralle sopiikin ohjeeksi mietelause, jonka luin taannoin. Siinä luki: "Paras kosto on antaa anteeksi tai menestyä".

Saara, mene ja tee molemmat. Onnea matkaan.

Lue myös: Arvostettu brittilehti povaa Saara Aallolle voittoa: "Hän on jo kansallisaarteemme"

Kilpailut

Uusimmat