Kuva: Yle / Miikka Varila

Kolumni: UMK:n ruma jälkipyykki paljastaa, mistä Cicciolina-fanituksessa todella oli kyse

09.03.2020 16:45 - Iiro Myllymäki

Erika Vikmanin tappio Uuden musiikin kilpailussa on nostattanut vahvoja tunteita. Tämä johtuu siitä, että Cicciolina-biisistä tuli symboli jollekin paljon suuremmalle, kirjoittaa Voice.fi:n toimittaja Iiro Myllymäki.

Uuden musiikin kilpailu on käyty, voittaja on ratkennut ja kansa on puhunut. Tai oikeastaan kansat. Aksel Kankaanranta sai yllätysvoittonsa kahdeksan kansainvälisen raadin vetoavulla, sillä yleisöäänissä ennakkosuosikki Erika Vikmanin Cicciolina veti pidemmän korren. Ero yleisöäänissä ei ollut merkittävä, ainoastaan viisi pistettä. Se on silti ollut riittävä herättämään raivon ja nostamaan näkyville euroviisufanituksen nurjan puolen.

Cicciolina-fanit ovat purkaneet pettymyksen tunteensa sosiaalisessa mediassa, eikä se ole ollut kaunista katsottavaa. Omiin silmiini ei ole osunut henkilökohtaisuuksiin menevää Aksel-vihaa, mutta tällaisiakin kommentteja jotkut viisufanit väittävät nähneensä. Yksi osoitus Akselin voiton aiheuttamasta vastareaktiosta on se, että hänen livevetonsa YouTube-videolla on melkein yhtä paljon alapeukutuksia kuin tykkäyksiä. Kertooko tämä siitä, että hänen kappalettaan tai esitystään vihattaisiin? En usko. Kertooko tämä siitä, että pettyneet Vikmanin äänestäjät ovat löytäneet turhautumiselleen yhden purkuväylän lisää Jodelin, Facebookin ja Twitterin lisäksi? Aivan varmasti.

Akselin voiton jälkeisestä keskustelusta on huomannut, että Akselin ja Erikan välisessä kilvassa asetelma ei ollut ainoastaan biisi vastaan biisi tai esitys vastaan esitys. Vastakkain olivat myös identiteetit, ainakin Erika-fanien mielissä. Ehkä juuri tästä syystä reaktiot Erikan häviämiseen ovatkin olleet niin intohimoisia. Useammassakin somepäivityksessä on päivitelty, miten nyt on nähty euroviisufanien pimeä puoli, kun Erika-fanit ovat laittaneet kommentikentät laulamaan negatiivisuuksia.

Räväkän Cicciolinan kannattajat ovat syyttäneet Akselin äänestäjiä siitä, että nyt lähetämme Euroviisuihin tylsän ja turvallisen kappaleen, joka edustaa ankeaa Suomi-melankoliaa. Cicciolina edustaa vapautuneisuutta, Looking Back varautuneisuutta. Vikmanin kannattajaksi profiloituminen on ollut monelle keino tuoda esiin myös omaa edistysmielisyyttä, seksipositiivisuutta ja vahvojen naisten tukemista. Erikan hävitessä intohimoisesta kannattajasta saattaa tuntua siltä, että samalla on annettu epäluottamuslause omille arvoille. Enkö kelpaakaan oman elämäni cicciolinana, ja haluaako muu maailma pienentää minut vaatimattomaksi ja hiljaiseksi? 

Saako taas hävetä?

Koska kyseessä on Euroviisut, paljon on kyse myös siitä, millaisena haluamme itsemme näyttää kansainvälisellä areenalla. Mitä suomalaisuutta lähdemme mainostamaan maailmalle? Ujo Aksel Kankaanranta edustaa monelle stereotypiaa sisäänpäinkääntyneistä, surumielisistä suomalaisista. Erika Vikmanin olemus ei voisi puolestaan olla kauempana näistä adjektiiveista, ja naisen kannattajat arvatenkin haluaisivat levittää iloisempaa Suomi-kuvaa maailmalle.

Kärjistäen voisi sanoa, että Aksel on suomalainen, Erika maailmankansalainen. Mielenkiintoista tässä jaossa on se, että juuri Erikan esityksessä ja koko konseptissa nojattiin vahvasti suomalaisuuteen, kun taas Aksel edusti finaalin kansainvälisintä antia. Cicciolina esitettiin suomeksi, siinä oli suoria viittauksia Kikkaan ja finaalin (mielipiteet jakaneessa) esityksessä karhut tanssivat metsässä. Akselin biisin tekijätiimiin kuuluu suomalaisen Joonas Angerian lisäksi neljä yhdysvaltalaista, ja itse esitys voitaisiin nähdä sellaisenaan minkä tahansa muun maan viisukarsinnassa. Ehkä Cicciolinan kutkuttavuus perustuu ristiriitaan epäsuomalaisesta suomalaisuudesta: vedetään suomalaisuus överiksi performanssiksi ja samalla nostetaan aikanaan maahan murjotun Kikan perintö sille kuuluvalle valtaistuimelle, vailla häpeää.

Aksel häkeltyi voitostaan silmin nähden. (kuva: AOP)

UMK:n jälkipuinnissa paljon on puhuttu myös häpeästä. Siitä, miten suomalainen häpeäkulttuuri esti Erikan voiton, kun liian moni äänesti turvallisemman tuntuista esitystä.

”Myötähäpeät suomalaisten kansalliselle häpeäidentiteetille”, eräs Jodel-käyttäjä kirjoittaa.

Häpeällä ja Euroviisuilla on Suomessa pitkä yhteinen historia. Yhtä lailla kuin Kalevala, sauna ja Nokia, myös hävettävän huono euroviisumenestys kuuluu kansalliseen tarinaamme. ”Taas saa hävetä, kun tulee nolla pistettä”, toistetaan joka vuosi kommenteissa Suomen edustajista.

Olisi mielenkiintoista nähdä UMK-äänestyksen ikäjakauma kilpailijakohtaisesti. Voi olla, että vanhempi kansanosa kavahti Cicciolinaa enemmän kuin nuoret. He oppivat aikanaan halveksimaan tai ainakin vähättelemään Kikkaa, ja sieltä kumpuavat asenteet vaikuttavat edelleen. Aksel puolestaan tyylikkäällä esityksellään ja kaihoisalla laulullaan ei loukkaa ketään.

Riittääkö miellyttävyys Euroviisuissa? Uskon, että Akselin hurmaava olemus välittyy Euroviisujen katsojille, mutta ennen kaikkea puolet pisteistä jakavien raatien uskon tykästyvän esitykseen. Raatilaiset arvostanevat Akselin persoonallista äänenväriä ja kappaleen soljuvaa melodiakuljetusta. Erika olisi ollut hauska riski, mutta Akselille povaan parempia menestysmahdollisuuksia.

Lue myös: Ruotsin euroviisutähti Benjamin Ingrosso kuuli UMK-biisit - kertoo nyt mielipiteensä Cicciolinasta

Lue myös: Erika Vikman laulaa UMK:ssa ex-pornotähdestä: "Minullakin on vahva erotiikka sisälläni"

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat