Kuva: Senja Rapila
Levypomo Gugi Kokljuschkin muistelee Tiktakin Amerikan valloitusta: "Olimme sen suhteen utopistisia"
70 vuotta tänään täyttävä musiikkineuvos on vaikuttanut monen tähtiartistin taustalla Anna Erikssonista ja Katri Helenasta Children of Bodomiin.
Levy-yhtiöpomo ja musiikin monitoimimies Gugi Kokljuschkin täyttää tänään 70 vuotta. Miehen uraan on mahtunut villejä vuosia 60-lukulaisen Topmost-yhtyeen solistina, mutta se ei jäänyt siihen. Diplomiekonomiksi itsensä kouluttanut Gugi teki pitkän uran musiikkibisneksessä levy-yhtiöpuolen johtotehtävissä. Kokljuschkin ei suinkaan jäänyt lepäämään laakereilleen jäätyään vuonna 2009 pois Universal Music -levy-yhtiön toimitusjohtajan pestistä.
Siitä lähti uusi vaihe käyntiin - Gugin ura sooloartistina. Hänen toinen soololevynsä ilmestyi huhtikuun lopussa. Mies Joka Kotiin Sut Vie -levy kiteyttää Kokljuschkinin mukaan sen, mistä hänessä on musiikillisesti kyse.
Gugi on artisti, joka laulaa rakkaudesta rouheasti, kipeästi ja elämänmyönteisesti.
Hän kertoi Iskelmälle kiinnostavimmat tarinat, jotka jäivät mieleen elämän oppikoulusta.
"Rokkaria ei pidetty kunnon ammattina"
Miehen ensirakkaus musiikkiin alkoi jo nuorella iällä.
- Remu Aaltosen ja Suntsi Järvisen perustimme koululaisten trion, olimme 15-vuotiaita poikia. Se palo oli hirveä, kun esikuvia löytyi. Heillä kahdella se oli Little Richard ja minulla se oli kevyempää rockaria. Tämä kuvio oli lyhytaikainen. Asuin silloin vielä isovanhempien luona ja olin heidän kovassa kontrollissa. Vasta sitten 1964 aloitimme Topmost-yhtyeessä, mikä oli jo vähän vakavampaa soittamista, kertaa Gugi.
- Harvalle nuorelle musiikki oli mikään vakavastiotettava ammatti silloin. Itsekin aloitin opiskelut heti, kun bänditoimintamme loppui, ja koulutin itseni diplomiekonomiksi.
Topmost oli pääkaupunkiseudun suosittu bändi, joka keikkaili Helsingin ja lähikuntien kouluissa.
- Parhaimmillaan ehdimme tehdä kolme keikkaa illassa lauantaisin, koska keikkapaikat olivat niin lähellä toisiaan. Yleisö oli äärettömän kohteliasta. He vain seisoivat, kuunneltiin musiikkia ja ihailtiin poikia lavalla. Silloin ei vielä paljon bailattu keikoilla, Gugi muistelee.
- Pientä kirkumista kuului joskus keikoilla tyttöjen puolelta. Flirttiäkin ilmassa varsinkin Helsingin kouluissa. Liikuimme pienissä ympyröissä.
"Pelkäsimme keikoilla, että tulee turpiin"
Keikkailu ei ollut pelkästään auvoista iloa, vaan eteen tuli usein myös uhkaavia tilanteita johtuen siitä, ettei nuorisokulttuuria syleilty maaseudun tangopaikoissa.
- Olimme siinä genressä radikaaleja, joka on nykypäivänä lempeää musiikkia. Kun pääsimme Hesan ulkopuolelle soittelemaan, tilanteet äityivät joskus uhkaaviksi, koska menimme soittamaan nuorisomusiikkia tangolavoille. Tangobändi lopetti ja olimme 45 minuuttia lavalla. Suurin osa yleisöstä ei tykännyt meistä lainkaan. Usein tilanne oli se, että tuleeko turpiin vai ei. Meistä oltiin mustasukkaisia.
- Uhkatilanteita oli useita. Meillä oli tietenkin pidemmät hiukset, edustimme erilaista miestyyppiä. Joidenkin mielestä näytimme tytöiltä. Bändiläiset ottivat vielä kiharakampauksetkin - ehkä sitten muistutimme vähän naisia, hän nauraa.
(kuva: Senja Rapila)
"Lauri Tähkä on tehnyt kovaa duunia"
Gugi on kiitollinen siitä, että on päässyt uransa aikana näkemään suomalaisen musiikkibisneksen eri vaiheet. Hän aloitti 70-luvulla Musiikki Fazerilla, josta tuli Philips-Polygramiin yhdistymisen jälkeen myöhemmin Finnlevy Oy. Hänen mukaansa yhtiössä oli joviaali ja hauska meininki, koska siellä työskentelivät tuolloin Toivo Kärki, Junnu Vainio ja Vexi Salmi.
- Ympärillä oli koko ajan luovia persoonia. Työ oli hauskaa ja vauhdikasta. Silloin ei mietitty niin paljon sitä, että levy-yhtiön pitäisi tuottaa voittoa, haluttiin vaan pitää hauskaa. Aloin tuolloin itse olla kiinnostuneempi niistä numeroista kuin moni muu - johtuen ehkä koulutuksesta, jonka sain ruotsalaisessa kauppiksessa, hän pohtii.
Vuosien 1977 - 1998 aikana hän ehti toimia Scandian, Finnscandian, Sonet/Discophonin ja Polygramin toimitusjohtajana. Vuodesta 1999 hän toimi Universal Music Oy:n toimitusjohtajana. Pesti jatkui vuoteen 2009. Työuransa aikana hän pääsi työskentelemään lahjakkaimpien kotimaisten ja ulkomaisten artistien kanssa.
Gugi seuraa edelleen, mitä musiikkialalla tapahtuu maailmalla ja Suomessa. Viimeksi hän inspiroitui Bruno Marsin Helsingin keikalla, minkä lisäksi hän nostaa jalustalle Lauri Tähkän Hartwall Areena -keikan.
- Lauri Tähkä on tehnyt todella kovaa duunia. Ihailen Laten työmoraalia ja mieletöntä heittäytymistä hommaan. Kunhan hän vain jaksaisi ja osaisi levätä välistä myös. Pidän siitä, että Tähkä esittää tavallista suomalaista musiikkia rakkaustarinoineen. Samalla tavalla Juha Tapiota ja Anna Puuta arvostan pitkälle, hän hymyilee.
- 22-Pistepirkko on persoonallinen yhtye, jonka kanssa yritimme todella breikata. Heillä on todella upea meininki, kunhan vain bändin sisäinen harmonia olisi ollut kohdallaan. Sen pitäisi olla kestävämmällä tasolla, ja musiikin eteen pitäisi tehdä enemmän duunia.
"Tiktakin suhteen olimme utopistisia"
Kokljuschkin muistelee levy-yhtiön satsauksia, joita tehtiin esimerkiksi Children of Bodomin kanssa, jotta oltaisiin saatu yhtyeelle kansainvälistä menestystä. Tiktakin Amerikan valloitusta mies muistelee päätään pudistellen.
- Siinä yritimme ihan liikaa saada nuoria heittäytymään hommaan täysillä. Satsasimme heihin isot summat, ja paljon työtä. He kiersivät Amerikkaa itärannikolla, mutta ehkä olimme bändin suhteen vähän utopistisia. En tarkoita heidän taitojaan, vaan sitä että mukana on puoli tusinaa teini-ikäisiä naisenalkuja, joilla on muukin elämä edessä kuin artistin, hän myöntää.
Gugi kehuu myös määrätietoisia ja kovasti työtä tekeviä naisartisteja. Hän oli nostamassa Anna Erikssonin ja Jonna Tervomaan uria kansan tietoisuuteen.
Vanhan ystävän Remu Aaltosen kanssa ympyrä sulkeutui, kun Remu oli Scandialla artistina, ja Gugi sai olla mukana Aaltosen soolouraa työstämässä.
- On ollut hienoa, että Remusta on saanut myös näkökulman artistina. Ja nyt 50 vuotta sen meidän ensimmäisen kellarileikin jälkeen meillä on yhteinen keikka synttäreilläni Tavastialla, missä on Suntsi, Remu ja minä - sekä muita kavereita vähän auttamassa, Gugi hymyilee miettiessään tulevaa levynjulkaisukeikkaansa.
(kuva: Senja Rapila)
"Olen romantikko sydämeltäni"
Sooloartistina Gugi on halunnut laulaa aina lempiaiheestaan rakkaudesta. Aihe löytyy uudelta Mies Joka Kotiin Sut Vie -levyltä pääteemana. Gugi kypsytteli levyä kuin hyvää viiniä - rauhassa ja ajan kanssa oikeita kappaleita etsien. Ei ihme, että jokainen uusi biisi tuntuu syvällä.
Köpis -66 -kappale syntyi, kun Gugi muisteli omia totuudenmukaisia kokemuksiaan Topmost-aikojen keikoista. Mies joka kotiin sut vie -nimibiisi on miehelle läheinen, koska kappale on hänen sävellyksensä.
- Kun lähetin kappaleen tekstittäjälle, kuvittelin kappaleen olevan rakkauslaulu, jossa ollaan hempeissä tunnelmissa. Sellaista biisiä ei syntynytkään. Heimo Hatakka teki tekstin, joka olikin aika raskas. Siinä jopa kuollaan. Mietin ensin, että herranisä, en voi laulaa tuollaista kappaletta. Pienin pohdinnan jälkeen annoin kappaleelle tilaisuuden. Siitä tuli hieno, erilainen biisi, Gugi virnistää.
Kokljuschkin mainitsee suosikkikappaleikseen levyltä esimerkiksi romanttisen Kun rakkautta on-kappaleen ja kesänostalgiaa sisältävän Heinäkuun.
- Se on rokkaavampi ja rouheampi biisi, jossa on enemmän rokkisoundiani. Se on Hatakan teksti ja hän on oivaltanut biisin sanoman. Se on biisi kesäkaipuusta, ja muistelet vanhaa romanssiasi. Ajattelet, että jos ne vanhat hetket voisivat vielä palata, Gugi luonnehtii.
Mies pitää itseään tulkitsijana, jonka lempiaiheena on sydäntä polttava rakkaus.
- En usko, että pystyn luontevasti laulamaan mitään todella "osallistuvaa" musiikkia... On aina ollut se tunne. Minulle on kolahtaneet eniten ne normaalit ihmisen päässä ja sydämessä pyörivät asiat. Haluan laulaa rakkaudesta, olen romantikko sydämeltäni. Biiseillä täytyy saada aikaiseksi ilon ja surun kyyneleitä, hän summaa.
Kuuntele Gugin koko uusi albumi alta.
Lue myös: Bryan Adamsin ikimuistoinen Suomen vierailu: "Käveli sisään baariin ja nosti juopuneen lattialta"
