Lady Gaga Helsingissä: Hoopoja kliseitä ja näyttävää spektaakkelia - lue arvio!
Moni varmasti muistaa legendaarisen, vuonna 1984 ilmestyneen Spinal Tap - Hei me rokataan! -pseudodokumentin, jossa vitsailtiin ja leikiteltiin ikimuistoisella tavalla heavy metal -maailman ja rock-kulttuurin kliseillä ja kuvastolla Stonehenge-jäljitelmineen, pääkalloineen ja muine hupsuine krumeluureineen.
No mitä yhteistä on Lady Gagalla ja takavuosien rokkiparodioinnilla? No itse asiassa aika paljon.
Kun megatähti Gaga käynnisti maanantaisen Born This Way Ball -kiertueen keikkansa loppuunmyydyllä Hartwall Areenalla, ei voinut välttyä Spinal Tap -mielleyhtymiltä - ja eri toten siltä, että Gaga mitä ilmeisimmin osaa lyödä homman läskiksi viihdyttävällä ja näyttävällä tavalla. Lavan keskeisin elementti kun oli jättimäinen linna, jonka sivutorneihin taustabändin muusikot nousivat soittamaan.
Eihän tuollaista voi ottaa tosissaan ja hyvä niin, se ei ollut varmasti tarkoituskaan. Gaga kun ammentaa tietoisesti populaarikulttuurin pohjattomasta laarista genrerajoista viis veisaten.
Kun päätähti saapui keski-iältään varsin nuoren ja fanaattisen yleisön eteen mustalla "mekaanisella hevosella" ratsastaen, pelin henki olikin selvä: tarjolla on näyttävän teatterihenkistä ja sopivan kliseemäistä produktiota.
Jo muutaman ensimmäisen kappaleen aikana Gaga ehti vaihtaa asua useaan otteeseen ja heilua lavalla tanssijoiden ympäröimänä ase kourassa. Ja pian laulaja jo ajoikin kenttää halkovalle rampille Born This Way -levyn kannesta tutuksi tulleeksi moottoripyöräksi muuntuneena ja sekoitteli välillä iloisesti symboliikkaa lipuen valkoisessa avaruusasussa vähäpukeisten miestanssijoiden venytellessä ympärillä.
Kyynisempi voisi tietysti todeta, että spektaakkelin ollessa tätä luokkaa jää itse musiikki kaiken muun jalkoihin. Ja kieltämättä, vaikka Gaga onkin ehtinyt tahkota jo kiitettävän määrän toimivia iskusävelmiä, useiden biisien vahva dance-poljento yhdistettynä Hartwall Areenan paikka paikoin pahasti puuroutuvaan akustiikkaan nosti väistämättä mieleen, miten pitkälle biisimateriaali kantaisi ilman lavasteita.
Vaan toisaalta, kyllähän Gaga todistetusti on onnistunut voittamaan musiikillaan puolelleen fanikannan, joka kyllä söi ahnaasti laulajan kädestä myös Hartwall Areenalla.
Vahva kontakti ihailijoihin onkin keikkalavalla yksi tähden valttikorteista. Vaikka toki "…Thank you for spending your hard earned money on my tickets…"I'm the luckiest pop singer in the world" -spiikit ovatkin osa show'ta, välittyy Gagasta vilpittömyys ja palo, joka monista pidemmän linjan artisteista on jo ehtinyt hiipumaan pois.
Erityisen hauska hetki koettiin, kun tähti istahti lavan eteen ottamaan vastaan fanien viskomia lahjoja. Eräs intomielinen ihailija jopa heitti Gagan kouraan oman puhelimensa, jolla laulaja nappasi itsestään ja tanssijoistaan kuvan.
Kokonaisuutena Gaga onnistui tarjoamaan viihdyttävän ja hyväntuulisen esityksen - kenties juuri tämän hetken näyttävimmän areenaspektaakkelin. Esimerkiksi verrattuna jokusen viikon takaiseen Madonnan Helsingin-keikkaan Gaga oli huomattavasti popin kuningatarta sympaattisempi, innostuneempi ja sykähdyttävämpi.
Samaa herkkuahan on vielä luvassa tänään, kun laulaja heittää toisen keikan Hartwall Areenalla.
Lady Gaga, Helsinki 27.8.2012:
Highway Unicorn (Road to Love)
Government Hooker
Born This Way
Black Jesus † Amen Fashion
Bloody Mary
Bad Romance
Judas
Fashion of His Love
Just Dance
LoveGame
Telephone
Heavy Metal Lover
Bad Kids
Hair
Princess Die
Yoü and I
Electric Chapel
Americano
Poker Face
Alejandro
Paparazzi
Scheiße
The Edge of Glory
Marry the Night
(Radio Nova)