Kaupallinen yhteistyö Tämän sisällön sinulle tarjoaa Silja Line
Niina Backman: "Olen reissustressaaja"
”Kävin risteilyllä 7-, 9- ja 13-vuotiaiden lasteni kanssa Silja Symphonylla, joka on minulle tuttu jo omasta lapsuudestani.
Vuonna 1991 valmistuneen laivan ilmettä freesattiin kolmisen vuotta sitten. Ainakin itseäni miellytti erityisesti siisteys, joka näkyi joka puolella laivaa. Asuimme laivalla 11. kerroksessa sijainneessa Muumi-perhehytissä, joka on normaalia hyttiä tilavampi. Täytyy nyt tässä tunnustaa, että onnistuin aiheuttamaan hytissämme palohälytyksen käytyäni liian kuumassa suihkussa. Laivan hälytysjärjestelmät toimivat ilmeisen tehokkaasti, koska ne reagoivat suihkun aiheuttamaan kuumaan vesihöyryyn.
Hytistämme oli näköyhteys laivan Promenade-kävelykadulle, josta me kaikki tykkäsimme tosi paljon. Sen ansiosta Symphonysta uupuu perinteinen laivamaisuus. Kävelykatu antaa avaran vaikutelman, ja se on koko laivan eloisa keskus. Sen varrella sijaitsee ravintoloita sekä useita vaateliikkeittä. Ei tarvitse siis edes poistua laivasta saadakseen päivitystä vaatekaappiinsa. Omaan ostoskoriimme tarttui tällä kertaa lelut lapsille sekä vakiotuliaisena Toblerone-suklaata, tietenkin jättikokoisena.
Kaikki nyt uimaan...
Lasteni mielestä mikään reissu ei ole lomaa ollenkaan, ellei siihen kuulu uimista. Niinpä suuntasimme laivan vastikään uusitulle kylpyläosastolle. Lapset nauttivat pulikoimisesta lämmitetyissä porealtaissa sekä laskemisesta vesiliukumäessä.
Olen matkailijana stressaaja, joka haluaa etukäteen tietää, että kaikki toimii mutkattomasti. Sen vuoksi iloitsin Siljan bussiyhteydestä, joka lähti laivaterminaalista ja vei meidät suoraan Djurgårdenin saarella sijaitsevaan Gröna Lund -tivoliin. Siitä tuli hieman mieleen Linnanmäki, mutta ruotsalaisittain se oli jotain vielä enemmän. Voi myös olla, että ekstrafiiliksen aiheutti keväisen lämmin sää, joka meitä hemmotteli. Tukholmassahan kevät on meitä hieman edellä, joten kukat kukkivat ja puut vihersivät.
Tivolista jäi erityisesti mieleen kuitenkin kauhutalo, joka oikeiden näyttelijöiden ansiosta ja kävellen kuljettuna tuntui aikuisenkin näkökulmasta melko hurjalta. En ihmettele, että sinne pääsivät vain 11 vuotta täyttäneet.
Halit Harri Hylkeelle
Tivoli haukkasi suuren osan päivästä, joten palasimme väsyneinä, mutta onnellisina samalla bussiyhteydellä takaisin laivalle, jossa sielläkin riitti ohjelmaa. Lasten mielestä voiton veivät tietysti leikki- ja pelihuone sekä pallomeri. Jos nämä eivät jaksaneet innostaa, vaihtoehtona oli myös käydä tanssahtelemassa muumidiscossa, halaamassa Harri Hyljettä tai osallistumassa piirustuskilpailuun.
Välillä käytiin tietenkin myös syömässä. Menomatkalla Grande Buffet katkarapuineen oli takuuvarma valinta. Paluumatkalla herkuttelimme pihveillä. Kokeilimme myös italialaisen Tavoláta-ravintolan kattavaa aamiaistarjontaa ja miellyttävää tunnelmaa.
Olin otettu siitä, kuinka hyvin lapsiperheet oli otettu huomioon, myös erityislapset. Samalla laivalla kansamme matkusti nimittäin osteo genesis imperfecta -sairaudesta (eli suomeksi hauraista luista) kärsivä 4-vuotias Neela-tyttö, joka sairautensa vuoksi saa todella helposti luunmurtumia.
Neelan leikkiessä leikkihuoneessa ja pallomeressä henkilökunta tiedotti Neelan tilanteesta muita matkustajia, jotta he pystyivät ottamaan tytön tilanteen huomioon. Minusta tämä oli mielettömän hieno ele henkilökunnalta.”
terkuin,
Niina
Lue myös: Anssi Honkanen: ”Nuoruuden rymyreissut ovat vaihtuneet muumidiscoon”
Lue myös: Haluatko viettää täyden kympin golf-loman jätkäporukalla? – menkää Ahvenanmaalle!