Kuva: Senja Rapila
Petra, 43: "Joskus ihmiset pelkäävät yksinoloa niin, että takertuvat ensimmäiseen vastaantulijaan"
Rakkaudesta-sarjassa erilaiset ihmiset puhuvat avoimesti ja rohkeasti sellaisistakin asioista, joita ei ole välttämättä tapana sanoa ääneen. Nyt äänessä on Petra.
"Erosin kolme vuotta sitten ja se on tähänastisen elämäni suurin tragedia. Monet ihmiset kysyivät minulta tuolloin, että kuinka uskalsin tehdä sen ratkaisun? Enkö pelännyt sitä miten pärjään yksin tai mitä jos en koskaan enää löytäisi uutta rakkautta? Silloin en osannut ajatella asioita noin. Että pärjäämisessäni tai yksin olemisessa olisi jotain haastetta. Mutta ymmärrän asian ehkä paremmin nyt, kun aikaa on kulunut jo useampi vuosi. Kaiken yksin hoitaminen on rankkaa ja yksinäistä, ja vastuu perheestä menee monien asioiden edelle. Parisuhde ei ole enää niin yksinkertainen juttu.
Mutta silti olen mieluummin yksin, kuin jossain puolinaisessa tunteessa. Joskus tuntuu, että ihmiset pelkäävät yksinoloa niin, että takertuvat kuin hukkuva yksinäisyydessään ja rakkauden kaipuussaan kiinni ensimmäiseen vastakaikua antavaan lähimmäiseen.
En ole sanonut ’minä rakastan sinua’ aviomieheni jälkeen kenellekään välittömään perheeseeni kuulumattomalle, enkä aio sanoakaan ennen kuin olen asiastani varma. Sanoilla on merkitystä. Vihan ja rakkauden sanat jäävät elämään, ja molempien käytössä tulee harjoittaa harkintaa.
Rakastuminen on ihana tunne, mutta sitä ei tule sekoittaa rakkauden kanssa. Minähän rakastun 5 kertaa viikossa! Miehiin, naisiin, lapsiin, paikkoihin, materiaan, kulttuuriin… hullaannun milloin mihinkin. Maailma on täynnä ihania asioita ja sukat jalassa pyörimään saavia miehiä. Rakkausasioissa voi, saa ja pitää heittäytyä - mutta silti se syvin, oikein ja voimakkain rakkaus on jotain ihan muuta. Se voi kasvaa rakastumisesta, mutta rakastuminen ei aina johda rakastamiseen.
Elämäni on kuitenkin rakkauden täytteistä. Minulla on kolme lujaa rakastavaa lasta. Sanomme toisillemme päivittäin, että rakastamme. Olen onnellinen ja ylpeä siitä, että lapseni ovat niin tunteellisia ja helliä. Osaavat sanoa ja näyttää rakkauttaan. Joku heistä kysyi minulta rakastanko vielä isiä. Vastasin että tottakai rakastan, isi on tehnyt kanssani teidät ja siksi meillä on vahva side koko loppuelämämme. Ja tarkoitan sitä.
Minulla on oikeus, ja mielestäni lasten vuoksi velvollisuuskin rakastaa exääni. Niin kipeää, vaikeaa ja turhauttavaa kuin se välillä onkin.
Minulle rakkaus on toisen kunnioittamista. Sellaisena kuin toinen on. Rakkaus on myös tekoja. Enkä tarkoita nyt mitään lahjojen ostamisia, ylellisiä illallisia tai matkoja (vaikka nekin kivoja ovat), vaan sanansa pitämistä, totuuden puhumista, suoraselkäisyyttä. Toisen eteen tarvittaessa uhrautumista. Ja sitä että tapahtuu sinulle mitä tahansa, hyvää tai pahaa, on jossain ’se joku’ olemassa. Se jolle voit ja haluat heti kertoa kaiken mieltä kuohuttavan. Ja hän tietää jo ensi lauseesta tunteesi sanojen takana.
Sellaista minulla ei nyt ole, mutta se on ihan ok. Minulla on aikaa."
Pääset lukemaan aikaisemmat Rakkaudesta-artikkelit täältä.
