Uusi vuosikymmen on nyt korkattu. Se on itselleni viides, jossa saan olla mukana touhuamassa. Vuodenvaihteen jälkeinen aika on aina kivaa ja hienoa. Sitä jotenkin syntyy uudelleen, ilman mitään uskonnollista hapatusta. Suuritöisintä vuodenvaihteessa on, kun pitää opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku. Samaan aikaan päivät pitenevät ja matka kohti kevättä on alkanut. Ajatella, kohta ollaan taas kesässä. Vauhti on päätä huimaavaa. Siksi on myös hyvä välillä pysähtyä, hengähtää ja vain olla.

Kevät on muutenkin aina ihmeellistä aikaa. Keväisin näen mitä eriskummallisia unia, joita ei syksyisin näytetä lainkaan. Tai sitten niitä vaan esitetään vain keväisin. Pitää vissiin hakea ammattiapua tähän tilanteeseen. Miesmuistiin koko Suomessa on kunnon talvikelit. Siitä innostuneena minäkin monen muun tavoin suuntasin kaupoille ja ostin murtsikkasukset. Edellisistä ehti vierähtää yli vuosikymmen. Hiihtämistä voi verrata polkupyörällä ajamiseen. Kun taidon kerran on oppinut, ei se hevillä unohdu. Se pätee moneen muuhun asiaan kanssa. Iloisesti olen niellyt latukilometrejä ja todennut, että hiihtäminen on jotain sellaista, missä saa keskittyä vain itseensä. Tietysti joskus pitää keskittyä välineisiin ja niiden liikkeisiin.Ollaan kuulolla puolinsuntoisin,Taavi