Kesäduunari.

Aina minä olen tykännyt kesäisin olla töissä. Varsinkin heinäkuut -talo on hiljainen. Ei turhia palaverejä, hyväntuulisia kesätuurareita ja reilumeininki.

Tuut, teet ja työmatkakin sujuu ruuhkitta.

Tänä kesänä ensimmäisen kerran pulpahti helteen pehmittämään päähäni, että pitäisikö tässä katua lomajärjestelmääni. Nopeasti palautin itseni päiväjärjestykseen.

Toisin kuin moni arvelee, minä en ole auringonpalvoja. Pohjoismaalainen ihoni ei siitä välitä. Ja en erityisesti rakasta kuumaa, vaikka Thaimaa talvella monesti on ollut matkani määränpää. Minä olen valonpalvoja ja sitähän saa kesällä vaikka ei kulkisi kuin kotoa autoon ja töihin. Ihanaa valoa, ihanaa oloa. Maltillisesti, sillä makea mahantäydeltä sekoittaa.

Siksi tämä kesäduunari säästää  aina lomastaan pariviikkoisen syksyyn tai talveen. Valonhakureissuun.

Kuullaan ja soitetaan,

Sari S.

"Toisia valo päihdyttää, toisissa se lisää seksuaalista halua ja toisille se tuo paniikin tunteen. Kesä saa vuorokausirytmit juoksemaan lopulta vapaina aikamerkeistä välittämättä. Pohjoisten seutujen jatkuva valokylpy juoksuttaa rytmejä ja yksilöä, ja irrottaa ne kellon kahleesta. Sisäinen kello villiintyy ja pakenee tahtia. Sisäinen aika karkaa taulusta. Kesä on kaaoksen aikaa."

Markku Partonen / Voimaa Valosta- viritä sisäinen kellosi.

 

 

SARIN YSTÄVÄKIRJA

RADIO NOVAN VÄLIPÄLÄ