En tehnyt uuden vuoden lupausta. En aloittanut tipatonta tammikuuta, en karkkilakkoa, enkä vannonut laihduttavani vähintään viittä kiloa. Sen sijaan ajattelin, että teen tästä niin ihanan vuoden kuin mahdollista! Olen onnellinen, että vuosi vaihtui ja voin näin virallisestikin kääntää uuden lehden elämässäni. Viime keväänä (muistan vielä tarkan päivänkin, se oli 6. toukokuuta) makasin lattialla, tuijotin kattoon ja ajattelin, että mistähän aloittaisi. Olin juuri kirjoittanut nimeni lopulliseen avioerohakemukseen, työsuhteeni edellisessä työpaikassa oli yllättäen loppumassa ja olin  myynyt asuntoni, eikä uudesta kodista ollut tietoakaan.  Kaikki, mikä oli siihen asti ollut perusturvaa ympärillä, olikin yhdessä hujauksessa pois pyyhitty.  

En olisi silloin uskonut, että vajaa vuosi kaiken tuon jälkeen tunnen itseni yllättävän ehjäksi: koen itseni vahvemmaksi. Vaikka vuosi oli suoraan sanottuna kamala, vähintäänkin haastava, olen kiitollinen viime vuodesta. Ihan totta. Minähän olen selvinnyt siitä kuivin jaloin, olen edelleen pystyssä. Tietenkin elämä on jatkuvaa oppimista ja kurssin tarkastelua, mutta tunnen itseni kaiken tapahtuneen ansiosta niin paljon paremmin. Elän ilolla tätä vuotta ja uteliaana katselen, mitä vuosi tuo tulleessaan. Tahdon uskoa, että tästä tulee suorastaan mainio vuosi! 

Ihmetellään yhdessä Vapaalla ja viihteellä elämän menoa, nautitaan ja nauretaan, puhutaan vakavia silloin kun pitää. Kiitos sinulle, kun otat osaa, soitat, viestit, keskustelet. Muistathan tehdä sitä myös jatkossa. Tätä olisi niin paljon tylsempää tehdä yksin!

 

VAPAALLA JA VIIHTEELLÄ