MUISTELE MICHAEL JACKSONIA

No tottakai katsos olen niin suruissani koska kun kuulin Michael Jacson on kuollut niin huusin katsoin osis is iittain netistä muistotilaisuuden ja nyt harmittaa kun katsoin Ohjelman nimeltää michael jackson popin kuningas 28.2.2010 ja kamun isä polttaa elokuvan mulle nimeltään This Is It! Kaipaan häntä ikuisesti. :(

- Ainiaan michael jackson fani

On se vaan niin suuri menetys. Heti vaan kun olen pysynyt pystyssä, olen tanssinut MJ:n biisien tahdissa. Jo 3-vuotiaana pidin tanssiesityksiä Michaelin musiikin tahdissa naapureille ja opettelin serkkuni kanssa moonwalkin ja kaikki potkut ja muut liikkeet. Kun Michael Jackson -nukke tuli myyntiin, minun oli pakko tietenkin saada se. Ensin vanhempani eivät meinanneet sitä ostaa, koska olisin kumminkin leikellyt sen hiukset ja purrut sormet irti, kuten tein kaikille muillekin barbeille. Mutta suuren suostuttelun jälkeen sain nuken ja kummasti se edelleen istuu tuossa telkkarin päällä ihan ehjänä. Se oli ainoa barbi, mitä en turmellut. Se oli tärkein eikä kukaan muu saanut leikkiä sillä. Kun itse olin 5-8 vuotias, äitini sairasteli. Hänellä oli kaksi kertaa aivokasvain ja kerran kasvain selkäytimessä ja kaikki kerrat hän meni leikkaukseen. Tuolloin turvauduin Jacksonin musiikkiin ja sain pahimmat pelot pois mielestäni kuuntelemassa Michaelia. Olen aina laulanut biisejä ja pitänyt MJ:n puolia! Valistin sukuani MJ:n vitiligo-taudista ja puolustelin nenäleikkauksia aina samalla kommentilla: "Joe/sen isä aina kiusas Michaelia sen suuresta nenästä! Joka päivä, nii sil jä ikuiset traumat". En todellakaan tiedä, mistä sain tuon tiedon, kun olin vain joku 8-vuotias. Mutta totta se on. Joe lähes joka päivä huomautteli MJ:n nuoruudessa hänen leveästä nenästään niin kyllä siitä nyt traumat jää kun oma isä arvostelee! MJ on aina ollut olemassa, kun minä olen ollut. Hän on aina ollut suuri osa elämääni ja nyt hän on kuollut. En voi oikein vieläkään tajuta sitä. Silloin kun 26. päivä kesäkuuta heräsin ja kuulin NRJ:ltä suru-uutisen, en voinut lakata itkemästä. Ei vaan pystynyt. Koko loppukesä meni pilalle, koko loppu vuosi meni pilalle. Nyt oli ensimmäinen joulu ilman MJ:tä. Oli heti erilainen. Ja nyt ensimmäinen vuosi ilman rakasta Michaelia! Ei onnistu. Oon ollut kesästä asti ihan maassa.. Edelleen..Joka ilta kuuntelen Michaelin kappaleita ennen nukkumaan menoa (ja jatkuvasti muulloinkin). Kesäkuusta lähtien olen tottapuhuen itkenyt joka ilta itseni uneen. Saattaa olla yksi ilta, kun en itkenyt. Taas tänään kun kuuntelin autossa täysillä MJ:tä, tuli tippa linssiin On se vaan niin paljon vaikuttanut elämääni! 4 vuotiaana harmitti, kun en päässyt MJ:n Suomen konserttin vanhempieni mukana ja nyt olisin voinut mennä Lontooseen, mutta liian myöhään! En koskaan nähnyt häntä livenä. Olisin varmaan ollut yksi niistä, jotka pyörtyvät lavan vierellä. Olisin itkenyt ilosta koko konsertin ajan ja laulanut mukana kaikki laulut! Onneksi hänen musiikkinsa elää ikuisesti! En ymmärrä, miksi Michaelin kuolema tuli niin suurena shokkina. Täytyy valitettavasti sanoa, että olen itkenyt kymmenen kertaa enemmän MJ:n kuolemaa kuin isovanhempieni kuolemaa.. Olen nähnyt todella useasti hänestä unta. Viimeksi näin unta, että MJ oli meidän tallilla jakamassa nimmareita ja minä tietenkin vuorollani kamalasti halailin ja ylistin häntä. Se oli niiin todentuntuista, kun MJ katsoi suoraan silmiini (mikä ei ole unissa kovin tavallista) ja sanoi " I love you. God Bless you"

- Siina, Turku

>> Lisää

LÄHETÄ PALAUTTEESI TÄSTÄ