Todellinen talvi moneen vuoteen myös täällä etelärannalla! Lunta ja pakkasta, valoisaa ja kaunista. Jos kuitenkin oikein tarkkana tsiigailoo, niin keväthän se siellä nurkan takana odottelee. Päivät pitenevät ja ilma lämpenee. Lemmikkitäikin kiipeää kauluksen ulkopuolelle maailmaa ihailemaan. Niin se menee.

Meikä Jalle se aloitti joka keväisen kuntokuurin johon tänä vuonna kuuluu myös henkistä kuntoilua. Ruumiin kulttuuria, mutta muutakin kulttuuria eri muodossaan. Josko se Sota ja Rauha tulisi vihdoinkin kahlattua? Löytäisikö sitä itsensä pienten, mutta sitäkin mielenkiintoisempien teatteri- ja tanssiryhmien esityksistä? Ja näin päin pois. Uho on kova. Katsotaan miten meiksin käy.

Maailman talous näytti viime vuonna kuinka hataralla kannattimella valuutta maailmassa makaakaan. Jollakin lailla laittoi se pienen inehmon ajattelemaan vanhaa sanontaa: "Syö säästäen savea, sillä lavea on maailman ranta". Mitä minä todella tarvitsen ja mitä en? Minkä perässä juoksen ja mihin voimiani syydän? Luulenpa vain, että toisesta välittäminen on tulevina vuosina taas vähän helpompaa. Kiitos siitä oikeastaan kuuluu tälle muuttuneelle taloudelliselle tilanteelle. Nautitaan kuitenkin jokaisesta tulevasta päivästä. Ainakin valkoisista hankikannoista ja auringon kuivaamasta asfaltista. Kohta on kesä. Intiaanikesä!

Carpe Diem

Jalle