"Sain kaksi uutta tyttöystävää, Astan ja Veeran".

Mikä ihme ja kumma siinä aina on, että kesä menee niin julmetun äkkiä. Ensin tuntuu, että eihän se ala ikinä ja sitten huomaa palaavansa lomalta töihin. Toisaalta se on hyväkin, koska jaksan aina hokea, että arki on ihmisen juhlaa.

Viime kesä oli muutenkin ikimuistoinen. Sain kaksi uutta tyttöystävää, Astan ja Veeran. Liian raivokkaita minun makuuni. Astan jälkeen saimme saaressamme raivata kaatuneita puita ja Veeran jälkeen avautui tilaisuus naapurin saunan sammutukseen. Ja jos ihan totta puhutaan niin kesä oli kyllä aivan liian kuuma. Edes järvi ei viilentänyt, koska veden lämpötila oli 26, 5 parhaimmillaan.

Siispä olenkin täynnä virtaa, koska lempivuodenaikani on täällä taas. Vettä vihmoo vaakatasossa ja kirpeä tuuli  lupailee jo ensimmäisiä pakkasia. Mikään ei ole niin hienoa, kuin ensimmäinen pakkasaamu Turun saaristossa. Vesi höyryää kylmän yön jäljiltä ja auringon ensisäteet lävistävät usvan kuin taivaasta singotut kultaiset miekat. Raikas meri- ilma hyväilee keuhkoja ja jäätyneet lehdet rapisevat saappaan alla. Illalla voi laittaa takkaan tulen, ihmetellä ympäröivää pimeyttä ja kiilata itseensä lasin taikka pari hyvää punaviiniä.

Ei ole syksyn voittanutta. Sitä minä olen odottanut ja siitä minä nautin.

Nauttikaa tekin!