Moro!

Ydintalveahan tässä elellään, mutta päivät pitenevät kovaa vauhtia ja kevät tekee tuloaan.

 En tiedä mikä siinä on, mutta minut valtaa näin kevään korvalla aina hirvittävä tarmo. Pitää päästä tekemään kaikenlaista. Eilen siivosin  keittiön kaapit, sulatin pakastimen ja pesin jääkaapin.  Tänään aion työpäivän jälkeen siivota oman vaatekaappini sen jälkeen vaimoni ja tyttäreni vaatekaapit. Silitän vielä kaikki pyykit jos vain ehdin. Huomiseksi olen varannut suursiivouksen ja toki polttelee jo vähän ikkunoidenkin pesu, kunhan pakkanen vähän laskee. Sitten heräsin ja piti mennä vessaan… Noinhan se siis ei koskaan mene. Olen vilpittömästi pahoillani niiden ihmisten puolesta, jotka sekoavat edellä kuvatulla tavalla kevään lähestyessä. Mottonani on jo vuosia ollut, että ei kannata lykätä mitään päivällä jos sitä voi lykätä vaikkapa kuukaudella. Tällä tavalla säilyy vartalossa mukava rentous. Tosiasiassa nautiskelen vuoden viimeisistä kunnollisista pimeistä ja harmaista päivistä ja keskitän kaiken tarmoni tähän hetkeen. Aina voi haikailla keväästä, kesästä ja syksystä, mutta siinä jää elämättä paljon. Kaikki tapahtuu kuitenkin ajallaan- se on varma kuin meren ääni. 

Ile

 

 

ILEN YSTÄVÄKIRJA

JOKISEN EVÄÄT