Sinkku, nyt on kiire: ”Jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä"
Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen.
Suomeen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’; nykyruotsiksi helluntai on pingst.
Alkuperältään ja ajankohdaltaan helluntai liittyy myös juutalaisten šavuot-juhlaan eli viikkojuhlaan, jota vietetään seitsemän viikkoa juutalaisten pääsiäisen eli pesahin jälkeen toisaalta sadonkorjuujuhlana, toisaalta Siinailla tapahtuneen lain antamisen muistojuhlana. Uudessa testamentissa tästä juhlasta käytetään nimitystä helluntai.
Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä. Koska se on aina sunnuntai, se ei useimmilla työpaikoilla vaikuta työaikajärjestelyihin, mutta kaupat pidetään silloin eräin poikkeuksin lakisääteisesti kiinni.
Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen. Helluntai on erityisen tärkeä juhla helluntailaisuudessa. Ortodoksit nimittävät varsinaista helluntaipäivää Pyhän Kolminaisuuden päiväksi ja sitä seuraavaa maanantaita (toista helluntaipäivää) Pyhän Hengen päiväksi.
Helluntai Suomessa
Ennen nuoriso lauloi, leikki ja tanssi helluntain aikaan. Parisuhdetta kesäksi etsivien parissa pidettiin otollisena, että heila löytyi helluntaihin mennessä. ”Jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä." Helluntaisunnuntaita edeltävänä lauantaina on Etelä- ja Lounais-Suomessa poltettu helavalkeita. Kuuluisin kansanperinteen kevätjuhla on Sääksmäen Ritvalan helkajuhla.
